Lemmikit

Onko kellään kokemuksia amerikankarvatonterrieristä? Tai amerikanrottaterrieristä ja miten nämä eroavat toisistaan?

Perhoskoiraa tulin myös ehdottamaan.

Kannattaa tutustua perhoskoiriin myös. Toki viimeisen omani menehtymisestä on jo muutama vuosi, enkä ihan tiedä nykytilannetta rodussa. Itselläni oli hieman kookkaampia, melkein viisikiloisia perhosia ja ne olivat kyllä mainioita koiria. Reissattiin paljon ja hyvin sopeutuivat minne vain. Tulivat koirien ja ihmisten kanssa hyvin toimeen ja olivat aina valmiita lähtemään mukaan. Turkki oli yllättävän helppo. Korvantaukset meinasivat takkuuntua ja nuoskalumi tarttui, mutta muuten riitti harjaaminen silloin tällöin. Roskatkin tippuvat nopeasti pois, kun turkki kuivahti. Omani olivat täysin sisäsiistejä, mutta nykytilannetta en tiedä. Terveys muuten mainio, mutta hampaita piti hoitaa viimeisinä vuosina ahkerasti. Viimeinen mummeli piti lopettaa 15, 5 - vuotiaana ja se oli niin mahtava persoona että en ole vieläkään voinut ottaa uutta perhosta.

Kiitos ideoista! Vielä ei ole oikein iskenyt. Kääpiöpinseri muuten kyllä, mutta kaikki mitä olen tavannut, tärisevät melkein koko ajan :(

Miten, jos esimerkiksi cotonin tai kiinanharjakoira-huiskun turkin leikkaa lyhyeksi, onko se silloin helppohoitoinen vai pitääkö pestä usein/takkuuntuuko?

Etsin itsekin seuraavaa koiraa aikalailla samoilla spekseillä. Tuntuu noilla pienemmillä roduilla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään sisäsiisteysongelmat. Siksi kääpiöpinseri on esim. omalta listaltani unohdettu.
Schipperkeä vielä harkitsen, vaikka niilläkin saattaa sisäsiisteydessä olla sanomista.

Andalusianrottakoira?

[i]koko n.30-40cm[/i]
- 35-43 cm

[i]ehdottomasti helppo turkki (saa olla puettava talvisin)[/i]
- lyhyt, sileä, helppohoitoinen turkki, ei mene takkuun, ei tartu lumipallot eikä risut; saattaa vaatia pukemista talvisin, koska niin "ohut" karvapeite

[i]reipas, iloinen, leikkisä[/i]
- reipas ja energinen, ei yhtä ärhäkkä kuin moni muu terrieri

[i]koirasosiaalinen tai sellainen ettei juuri toisista piittaa[/i]
- nämä vaikuttaisivat tulevan hyvin toimeen muiden kanssa isommassakin koiralaumassa

[i]ei tarvitse olla innokas tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta saa olla[/i]
- utelias ja avoin uusia ihmisiä kohtaaan

[i]valmis aina kaikkeen touhuun, mutta sisätiloissa osaa ottaa rennosti (toki osin opetettava asia)[/i]
- näitä käytetään Suomessakin mm. agilityssä, varmaan menisi moni muukin touhukas harrastus

[i]ei vaadi erillistä aktivointia vaan arki on lenkkeilyä, kaikessa arkijutuissa mukana olemista, maalla omalla aidatulla pihalla "seikkailua", retkeilyä luontokohteissa ym[/i]
- tähän en osaa sanoa varmuudella mitään, omistajien kanssa vaikuttaisivat usein olevan seurana mm. vaellusreiteillä, mutten tiedä vaatiiko rotu myös muunlaista säännöllistä aktivointia

[i]sopeutuvainen esim.matkusteluun oman perheen kanssa (osin totuttamiskysymys tämäkin toki)[/i]
- kooltaan helppo ottaa matkalle mukaan, ja kuten aiemmin mainittu, myös mm. vaellusreissut kestää hyvin kokoisekseen koiraksi (on toki suhteellisen pitkäraajainen rakenteeltaan, mikä osittain selittää kestävyyttä)

[i]suht terve rotu[/i]
- pieneksi koiraksi terverakenteinen, ei liioiteltuja piirteitä; viimeisin virallinen terveystilasto on tosin vuodelta 2021 ja siinäkin vain yksi koira testattuna, vuodelta 2020 samaten vain yksi testattu koira

Itse siis jokin aika sitten vielä mietin tätä rotua potentiaalisena vaihtoehtona, vaikka yleisesti ottaen olenkin "isojen rotujen" ihminen enkä varsinkaan mikään terrieri-ihminen ainakaan. Jokin tässä rodussa vain säväytti.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira, käviskö vaikka sellainen.

Schipperke mahdollisesti. Kaikki eivät ole koirasosiaalisia, mutta suurin osa tapaamistani, sekä omani, on. Rodussa on hajontaa, toinen omistani vaati todella paljon aktivointia nuorena, toinen on aina ollut ihan tyytyväinen lenkkiin ja pihalla touhuamiseen. Osallistuvat kaikkeen, siis ihan kaikkeen, ovat todella uteliaita ja kaikki tekeminen on niistä pohjattoman mielenkiintoista. Jaksavat pitkätkin lenkit yms. Omien kanssa on matkusteltu ympäri Eurooppaa, hyvin on aina mennyt.

Huonot puolet, terävyyttä esiintyy, tuo vanhempi on todella itsepäinen ja oman arvonsa tietävä. Ei todellakaan nuorena ollut kenen rahansa käsiteltävissä (siis hoitotoimenpiteet ja jopa syliin nostaminen yms, on kyllä lähtökohtaisesti ystävällinen kaikille). Nyt on niissäkin muidenkin kuin minun käsiteltävä. Se ei väistä mitään ja motivoituu vain herkuista. Hauska koira, mutta vähän erilainen kuin muut.
Kuulemma esiintyy myös sisään kuseskelua, onneksi meillä ei kumpikaan harrasta, molemmat oppivat sisäsiisteiksi ihan supernopeasti eikä siitä ole lipsuttu.

Kääpiöpinseri.

Ensin tuli mieleen saksalaisetpystykorvat mitteli ja kleini.
Kääpiöpinseri
terrierit?

Tiedän paljon rotuja, mutta vain suuria ja keskikokoisia. Nyt harkinnassa pieni koira ja tuntuu etten hahmota "valikoimaa" :D
Etsin rotua, joka olisi samantyyppinen kuin nykyinen seropimme. En siksi että olettaisin sen olevan "sama", vaan koska tällainen koira on yllätyksekseni sopinut meille äärettömän hyvin, vaikka olen aina ennen ajatellut että koiran täytyy olla iso. Lisäksi toivoisin että koirat tulisivat hyvin toimeen, siksi ei esimerkiksi isoa kokoeroa.
Toiveet rodulle siis:
-koko n.30-40cm
-ehdottomasti helppo turkki (saa olla puettava talvisin)
-reipas, iloinen, leikkisä
-koirasosiaalinen tai sellainen ettei juuri toisista piittaa
-ei tarvitse olla innokas tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta saa olla
-valmis aina kaikkeen touhuun, mutta sisätiloissa osaa ottaa rennosti (toki osin opetettava asia)
-ei vaadi erillistä aktivointia vaan arki on lenkkeilyä, kaikessa arkijutuissa mukana olemista, maalla omalla aidatulla pihalla "seikkailua", retkeilyä luontokohteissa ym
-sopeutuvainen esim.matkusteluun oman perheen kanssa (osin totuttamiskysymys tämäkin toki)
-suht terve rotu

Joitain rotuja on ollut jo mielessä, mutta toivon kokeneemmilta ehdotuksia :) Jos kohdalle osuisi sopiva aikuinen kodinvaihtaja, olisi huippua. Mutta pentukin käy hyvin.