Lemmikit

Piilokives sikäli, että on suht kuumassa olosuhteissa verrattuna ulkokivekseen ollessaan vatsaontelossa, joka nostaa syöpäriskiä. Eli tutkittaisin uroksen noilta osin.

Niin, joo piilokives vois olla peruste toki.

Mä mietin jopa eturauhasvaivojen kanssa, koska meillä meni nekin pistoksilla /lääkkeillä aina ohi.
Kiveskasvain tuli vasta niin vanhana, ettei todellakaan kaduttanut ne vuodet jotka sai viettää "ehjän" koiran kanssa.
Eikä se siihen kiveskasvaimeen edes kuollut, vaan se nipsaistiin pois kun huomattiin ajoissa.
Ainahan kaikkien syövät pystyy ehkäisemään poistamalla kyseinen uloke. Aivokasvainten vaara on minusta samaa luokkaa, keuhkokasvaimet, mitkä muut kasvaimet hyvänsä.. En oikein osta sitä kun eläinlääkäri sanoo että kivessyövän ehkäisy. Tällä vaan lisää syyllisyyttä että JOS koiralle sitten joku tuleekin, ja sen olisi voinut estää.
Saa olla iloinen jos koira elää yli 10 v, ja mihin se sit tulee sairastumaan niin ainahan voi elimiä poistella sitä mukaa.

Mella M, näin ajattelinkin että suositus koskee rescue-eläimiä ja hyvä niin. Itse surutta kastroisin uroksen, jolla taipuvaisuutta eturauhasvaivoihin. Sekä uroksen, joka pallipuoli tai jolla on piilokives. Toki senkin aikuisiän saavutettuaan. Näillä saadaan ko.urosten mahdollinen j asuurentunut syöpäriski minimoitua. Tälläkin hetkellä eräs tuttavani omistaa piilokiveksisen uroksen, mutta odottelee hänen aikuistumistaan ennen leikkausta. Koira tällä hetkellä reilu vuotias. Eräs oma kasvattini kastroitiin n.7-vuoden iässä kahden perättäisen hankalan eturauhasvaivan takia. Koira tällä hetkellä 10,5 vuotias ja ollut terveenä leikkauksesta lähtien. Että tässä esimerkkinä oikein perustellun kastroidun hyöty.

Ja mitä tulee narttuihin, itsellä ollut yksi leikattu. Leikkautin hänet muun vamman takia, joka aiheutti paljon järjestelyjä, ei kivulias vamma. Mutta kuitenkin helpotti hänen elämäänsä juoksujen ja valeraskauksien suhteen, vamma rajoitti siis liikkumista. Ja useimmille mun vanhoille nartuille on tullut nisäkasvaimia iän myötä. Ovat olleet hyvänlaatuisia, kuten monet rasvapatitkin, niitä ei ole leikelty jo iänkin vuoksi, mutta eivät ole myöskään aiheuttaneet ongelmia. Toki tilanne olisi toinen, jos kasvain/patti olisi pahanlaatuinen.

Heppoisin perustein en lähtisi koiraa operoimaan, tarkoitan siis ihmisen omia mieltymyksiä. Juoksuajat/valeraskaudet pois ja urosten merkkailu tai mahtailu ei riitä perusteiksi.

Niimpä onkin.
Omalta kannalta ottaisin mieluummin että narttu steriloidaan, kuin uros..
jos pitäisi valita. Yhden kohtutulehduksen nähneenä, mutta sekin narttu sai silti nisäkasvaimet joka tapauksessa.
Eli täysin oma mututuntuma, oikeasti en haluaisi kumpaakaan sukupuolta leikellä turhaan.

Janinna kirjoitti:
En haluaisi kastroittaa uroskoiraa turhaan, koska kokemusta mm. lihomisesta, virtsankarkailusta, ahneudesta tiettyjen rotujen kohdalla varsinkin. Lisäksi vastustan turhia ja tarpeettomia lääketieteellisiä operaatioita eläimelle, joka niitä ei varsinaisesti ehkä tarvitse.

Narttukoira voisi olla se ja sama, steriloiko vai ei.

Virtsankarkailuriski koskee myös narttuja.

Siis tuo eläinlääkärien suositus on siis lähinnä noissa maissa, mistä siis nämä järjestöt tuo koiria. Suomessa ei tosiaan niinkään. Käsitin siis, että tämä koski rescue koiria. Tarkoitus oli siis sanoa, että jos koira on kastroitu jo siellä lähtömaassa tarhalla nuorena, niin se johtuu siitä, että Euroopassa monessa maassa tuo on aivan yleinen käytäntö.

Siis fyysisen kokonsa? Aivan yhtä lailla pikku koiralla menee aikaa kehittyä hormonaalisesti kuin isommallakin. Eipä mulla muuta mutta jos näin on, niin pistää miettimään? Ehkä se kilpikonna olisi sittenkin parempi vaihtoehto. Tai jenkkihomma sitten jos niikseen on. Melkosen outoa.

^ kääpiökoirissa kyllä, mutta ei muissa kokoluokissa. eli nuoruuskastraatiot eivät ole yleisiä, muilla kuin kääpiöillä, koska ovat aikuiskokonsa saavuttaneet aikaisemmin kuin muut.

Mella M kirjoitti:Useat eläinlääkärit kyllä suosittelee koiran kastroimista alle vuoden ikäisenä ennen kuin hormonitoiminta kunnolla alkaa. Koiria kadtroidaan ihan yleisesti esim 6 - 9 kk:n ikäisinä.

"Ihan yleisesti"..?
No ei kyllä mitenkään ole yleistä saati tavallista.
Toivottavasti ei koskaan tulekaan olemaan.

Amerikan malli pentukastrointeineen ei ole tässä millään muotoa toivottava skenaario.
Ainakin itse vahvasti kyseenalaistaisin eläinlääkärin osaamisen ihan yleisemminkin, jos menisi urpouksissaan peräti suosittelemaan pentukastraatiota.
Vähäjärkistä hommaa.

Koiramme- lehdessä oli muutama numero taaksepäin juttua kastroinnista/sterkkauksesta, oli tehty tutkimustakin miten se eri rotuihin vaikuttaa. Itselle jäi se mielikuva ettei ihan löyhin perustein kannata ainakaan kovin nuorta koiraa lähteä leikkaamaan. Ja jos en nyt aivan vikaan muista, niin kultainennoutaja on rotu mitä ei pitäisi leikata lainkaan, ei urosta eikä narttua?

Meilä koirien "pahin" sukuhormoniaika oli ennen 2 v ikää.
1-v ikäisenä kun koira on kokematon, se saattaa olla tosi tohkeissaan esim. nartuista, jopa niistä joilla ei ole juoksu päällä. Pissoja nuollaan, ja kiihkeillään.
Luulen että moni myös säikähtää tätä alun yliseksuaalisuutta. Itse odottaisin pahimman yli, sen vuoden ainakin, koska meillä ainakin uroskoirat on kaikki oppineet kasvettuaan, eivätkä edes välitä nartusta jolla on juoksu, muuten kuin tärppipäivinä.
Ovat oppineet että ei kannata seota. Myös uroskoira joka ei asu narttutaloudessa, voi oppia hitaasti "hillitsemään" hilunsa, mutta en itsekään kastroisi semmoisen takia, mikä saattaa rauhoittua itsekseen. Sit leikatun koiran kanssa joka päivä sen koko loppuelämän (joka voi olla vaikka 16 vuottakin) pitää tapella ylenmääräistä ruokahalua vastaan. Koira alkaa tarvita vähemmän energiaa, mutta nälkä ei katoa minnekään. Liikuttaminen ei auta välttämättä, koska kenelläkään ei ole 25 tuntia päivässä juoksuttaa koiraa, ja lihakset kasvavat hitaammin.

En kyllä ole tuollaisesta suosituksesta kuullutkaan, päinvastoin, ja omaa koiraani en suin surminkaan pentuna kastroisi. Omassa rodussani kasvu kiihkeimmillään ja sukuhormonit vaikuttavat kaikkeen kasvuun. Mitenkähän yleistä liene, kun mun kohdalle ei ole sattunut kertaakaan että pentu kastroidaan ikään kuin huvin vuoksi. En tiedä sitten eläinsuojelupiireissä, voi olla hyvä käytäntö, niistä kait tässä lähinnä oli puhe.

Useat eläinlääkärit kyllä suosittelee koiran kastroimista alle vuoden ikäisenä ennen kuin hormonitoiminta kunnolla alkaa. Koiria kadtroidaan ihan yleisesti esim 6 - 9 kk:n ikäisinä.

Miten olen ollut huomaavinani, että jossain on jopa kastroitu alle vuoden ikäisiä koiria.
En muista mitä järjestöä selailin, mutta kiinnitti huomiota että iso koirakaan ei ole välttämättä täysikasvuinen, ja se jo pitäisi kastroida?
Ei ole kokemusta niin nuorena kastroiduista koirista, mutta eikös se jotenkin vaikuta kasvuun ja kehitykseenkin?

Pentutehtailijoiden pelotteeksi ymmärrän joten kuten, mutta silti se tapahtuu koiran kustannuksella. Ellei se satu olemaan yksilö, joka leikkauksesta nimenomaan hyötyy terveysnäkökulmasta. Koira on pentutehtailijoiden näkökulmasta toki "pilattu".

^Sama juttu. Minulla on ollut Hesystä kaksi kissaa ja sopimukset allekirjoitettu. Kukaan ei koskaan kysellyt yhtään mitään kissoista sen koommin. Ihan normaalisti hoidin ja käytin eläinlääkärissä. Kun kissat sitten vanhoina ja sairaina lopetettiin, niin laitoin Hesyyn asiasta ilmoituksen, että poistavat omista rekistereistään. Vastauksena tuli osanotto ja kiitokset ilmoituksesta. Että en kauheasti stressiä moisista papereista ottaisi.

Mulla on ollut kissat ja koira noilla ehdoilla. Kukaan ei kysellyt perään eikä ketään kiinnosta. Sopimuksia toki tulisi noudattaa, mutta itse pidän ehtoja sen verran kohtuuttomina, että jos haluan itse tehdä jonkun ratkaisun oman eläimen kanssa, niin sen teen enkä kysele enkä ilmoita. Ymmärrän, että nämä järjestöt ei tietenkään halua, että heiltä hankittuja eläimiä käytetään pentutehtailuun. Jotkut rescue järjestöt leikkauttaa eläimet itse (paitsi pieniä pentuja) niin heillä ei tätä ehtoa ole.

^tuo ei minusta ole enää tätä päivää. Eikö se niillekin ole tärkeintä että hyvä loppuelämän koti löytyy? Koti, joka ottaa eläimestä vastuun oli se sitten leikattu tai ei.

Joo, minäkin jossain vaiheessa kattelin jotta olisin jonkun kodittoman kanarialinnun voinut hesystä hakeakin parven jatkeeksi, vaan kun ne luovutusehdot oli jotain tyyliin "omistusoikeus säilyy meillä ja olet velvollinen jatkossa hamaan tappiin ilmoittamaan/hyväksyttämään kaikki elikon elämänkäänteet meille ja kertomaan jos aiot joskus muuttaa" niin tuumasin jotta antaapa sitten olla, en todellakaan moista dokumenttia olisi allekirjoittanut.

Oho. Vai että sellaistakin. Hyvä kuulla kokemuksia näistä, miten ovat mahdolliset neuvottelut menneet.

Kannattaaneeko sitten näin itse alkaa sekaantumaan touhuun ollenkaan, jos ehdot tai käytännöt riipii sielua lähtöjään.

Välillä mietin että nyt kun etsii koiraa itselleen, voi päättää millaista toimintaa tukee. Että kenen päänsärkyjä haluaa olla lievittämässä omalla taloudellisella panoksellaan.

Tiibetinhelmi kirjoitti:Ja jos löytyy sopiva ja mukava koira, eikö tuosta asiasta voi neuvotella? Sulla on ihan hyvät perustelut kuitenkin. Eikö se sille koiralle ole kuitenkin kaikkein tärkeintä että saa hyvän, pysyvän kodin.

voi sitä toki kysyä, mutta eräs kyseenalaistava tuttuni mustamaalattiin ja laitettiin "heidän mustalle listalle". koomisinta oli, että hän lopulta tunsi ihmisen jolle koira meni ja kuuli kaikki mustamaalaukset häneltä..

Ja jos löytyy sopiva ja mukava koira, eikö tuosta asiasta voi neuvotella? Sulla on ihan hyvät perustelut kuitenkin. Eikö se sille koiralle ole kuitenkin kaikkein tärkeintä että saa hyvän, pysyvän kodin.

mä kysyisin asiaa kuluttajasuojasta.
jos myy omaisuutta, ei pitäisi olla enää sanavaltaa.

musta on omituista ettei tätä pikkujuttua ole kukaan koskaan kuuluvasti riitauttanut, koska koko ajan ne eläimen luovutusehdot ovat pätemättömiä. halutaan valtaa sen hoitoon ja ympäristön tarkastamiseen. joo, tottakai jokainen saa myydä tavaroita omilla ehdoillaan ja jos ehdot ei miellytä, menee seuraavalle myyjälle, mutta kaikissa esyissä on varsin kohtuuttomilta kuulostavia ehtoja kuitenkin.

Harkitsen koiran kyselyä eläinsuojeluyhdistykseltä, mutta yksi asia mietityttää:
Jos koira etsii kotia, ja sille löytyy koti, niin muistaakseni jossain sopparissa olisi että koira täytyy kastroida 4 kk kuluessa.

Entä, jos koirassa ei ole mitään fyysistä vikaa? Pitääkö siis terve koirakin kastroida sen päästyä uuteen kotiin, vaikkei se joudu elämään enää tarhalla, kotihoidoissa muiden koirien kanssa?

En haluaisi kastroittaa uroskoiraa turhaan, koska kokemusta mm. lihomisesta, virtsankarkailusta, ahneudesta tiettyjen rotujen kohdalla varsinkin. Lisäksi vastustan turhia ja tarpeettomia lääketieteellisiä operaatioita eläimelle, joka niitä ei varsinaisesti ehkä tarvitse.

Narttukoira voisi olla se ja sama, steriloiko vai ei. Mutta tästäkin huono kokemus eli koira sterkattiin, ja sen luonne muuttui. Koira oli valmiiksi jo terävä koira. Toinen narttu jonka sterkkasin, ei muuttunut ja se sterkattiin kohtutulehduksen takia.

Mutta näin ylipäätään, haluttaisi ostaa tai ottaa koira sellaisena kuin se on, ja jos terveysseikkoja ilmenee, tehdä päätöksiä vasta sitten.

Rahasta ei ole kyse, koska eläinsuojeluhan ilmeisesti maksaa ne sterkkauskulut, tai ne sisältyvät luovutusmaksuun.