Lemmikit

Minä taas tilaan mieluummin paperikuvat enkä kirjaa. Tämä ehkä siksi, että on ollut vuosien varrella niin mukava saada itselleen valokuvia sekä omilta sukulaisilta että miehen. Haluan että myös omat lapset halutessaan saa ottaa kuvia itselleen nyt tai myöhemmin. Ettei tarvitse joskus 20 vuoden päästä alkaa etsiä jotain tiedostoja jostain.

Ei tule juurikaan enää teetettyä erillisiä paperikuvia. Kuvakirjan olen tehnyt Ifolorilla muutaman kerran esimerkiksi lapsen ylioppilasjuhlista tai jostain matkasta. Nyt on ollut tarkoituksena kerätä sekalaisia lempikuvia ja teettää niistä kuvakirja. Aloitin jo viime talvena, mutta urakan mittakaava sai lannistumaan jo alkumetreillä
Puolisolla on pääsy mun tietokoneelle, että kuvat eivät siinä mielessä häviä minun mukanani.

piku kirjoitti:Teen kerran vuodessa edellisvuodesta kuvakirjan. Ne on minusta kivoja.

Sama, teen vuosikirjat. Kuvat alkaa tammikuun tapahtumista jne. Ihan kauhea homma kun pitää katsoa koko perheen kuvat kyseisiltä vuosilta ja valita parhaat. Nyt onkin vuodet -21 ja -22 vielä rästissä . Mutta valmis kirja onkin sitten tosi kiva ja mukava katsoa. Valmiin kirjan kanssa kyttään ifolorilta vähintään -25% alennushintaa, joskus onnistaa -30%.

Kesälomalla piti nämä puuttuvat nyt tehdä, mutta eipä näy

Pelkkiä paperikuvia en enää tilaa. Enintään jos tarvitsee jotain kiitoskorttia tai sukukuvaa vanhuksillle jakaa.

Sama täällä, ne sähköiset versiot on vähän niin ja näin, tulee uusia malleja ja pitäisi päivittää jne. Tai unohtuu salasana tai palvelu loppuu. Kun ne kiintoisimmat on usein aika vanhoja kuvia, ei mitään 5 v

Ja sitten jos tönö palaisi tuolla on kuvat taiteesta, tekstiileistä, astiastoista, hopeista jne, mikä helpottaa tappelua vakuutusyhtiön kanssa, 500 kg kaappi ei niin vaan sula.

Ja ihana katsella eläinkuvia, etenkin ne joissa on oltu ihan pieniä ja viattomia (täystuhoja perkeleitä).

Teetän. Tai lähinnä ainoasta lapsestani, koska kaikki lapsuuskuvat tosiaankin on minun kovalevyillä/muistikorteilla/tietokoneella.
Tässä viime vuosina olen silloin tällöin teettänyt pompseja aina kun on tullut sellainen fiilis ja vapaa hetki. Laitan ihan albumeihin, seinällä on ne samat vanhat aina vain.
Minusta itsestäni on lapsuudesta joku 10 kuvaa vain, ja olenko vain muutamassa pääosassa. Sisaruksestani on satoja kuvia. Haluan että lapseni voi katsella lapsuusajan kuviaan vielä vanhana jos sinne asti pääsee.
Kukaan muu ei ole ottanut/säilönyt kuvia lapsestani kuin minä, joten olen ainoa joka tämän työn voi tehdä.
On isä kuvannut jotain ja isovanhemmat, mutta ne koneet ja puhelimet on kadonneet/rikkoutuneet, hups, vahingossa poistettu kaikki kuvat jo moneen kertaan.

Vieras kirjoitti:^ Mitä teet kuville, siis laitatko albumiin, laatikkoon tms?

Laitan isoon kassakaappiin, ne käy mielenkiintoisiksi ajan mittaan. Onhan se eräänlainen kuvapäiväkirja myös.

Katselin taannoin kuvia opiskeluajoilta, kun omasta mielestä oltiin niin läskejä. Kuvista katsoo tosi hoikkia ihmisiä

^ Mitä teet kuville, siis laitatko albumiin, laatikkoon tms?

Kyllä, ne o niin halpoja ja helppo tilata. Siinä 1000/kpl per vuosi, saa niin nätisti esim Ifolorin sovelluksella.

En minäkään tietenkään kaikkia teetä kuviksi, kaikkea muuta. Eihän siinä mitään urakkaa olisikaan jos vaan klikkaisi kaikki ostoskoriin, mutta kun pitää katsoa mitä teettää. Mieluusti kyllä teetän kuviksi esimerkiksi rippijuhla-, ristiäis-, tyttöjen vanhojentanssi-, poikien armeija-, tai sitten ihan vaikka joulukuvia.

Otan niin valtavasti valokuvia että menisin konkurssiin jos teettäisin niistä kaikista paperikuvat.
Joitain kuvia on lapsenlapsista ja lemmikeistä kehyksissä seinällä.

piku kirjoitti:Teen kerran vuodessa edellisvuodesta kuvakirjan. Ne on minusta kivoja.

Voi himskatti, tuo onkin hyvä idea tehdä kooste edellisvuoden kuvista. Tänks piku

Mutta vastaus aloittajan kysymykseen että kyllä, teetän silloin tällöin jostain spesiaalikuvista, mutta pääasiassa iäkkään äitini räpsimiä kuvia, mitkä hän haluaa "paperikuvina"

Teen kerran vuodessa edellisvuodesta kuvakirjan. Ne on minusta kivoja.

mulla olis joo katsottuna setti, joka pitäisi teettää, mutta vielä en ole jaksanut vertailla palveluita ja hintoja.

jos taas kuolisin, niin mulla on ohjeet sun muut kaikkien tilien poistoon, some, sähköposti jne.
veikkaan kuitenkin, että kukaan ei tekisi mun ulkoisilla kovalevyillä yhtään mitään.

Tämän sadepäivän puuhani on käydä läpi kuvatiedostoja ja valita niistä parhaat, jotka teetän paperikuviksi. En ole teettänyt kuvia noin 15 vuoteen, eli urakka on iso. Haluan kuitenkin, että on ihan käsin kosketeltavia kuvia muistona.
Yksi asia johon heräsin tässä taannoin on se, että kaikki meidän perheen kuvat on minun "takanani". Minun pilvipalveluissani, minun tietämillä ulkoisilla kovalevyillä ja levyillä. Jos yhtäkkiä kuolisin, mies ja lapset ei tietäisi yhtään mistä kuvia löytäisi. Siellä olisi jossain oman salasanani takana kaikki muistot, eivätkä he niitä sieltä saisi ikinä. Karmeaa.
Nyt siis teetän vuosikausien kuvat olemassa oleviksi ja lisäksi olen salasanani, kuvien paikat ym kirjoittanut ylös, siltä varalta jos jotain sattuisi.
Pieni herääminen.