Lemmikit

Juu syy ei ole yksilön, kouluissa on menty väärään suuntaan, opot on ihan luokattomia ja liikaa jää kodin vastuulle. Tavallaan vaaditaan liian vähän, siloitellaan tietä liikaa ja eka työpaikka saadaan ihan liian myöhään. Moni pettyy, kun vastoin mitä on opetettu, kaikista ei voi tulla ihan mitä tahansa he itse haluavat, työ ei olekaan kivaa itsensä toteuttamista ja rahaakaan ei saa helpolla. Muut näyttää aina pärjäävään paremmin, näyttävän paremmilta ja olevan kaikin tavoin onnellisempia, ennen ei ilman somea pystynyt samalla tavalla vertailemaan kuin nykyään. Siihen lisäksi huonot elintavat (liian vähän liikuntaa) niin jo on valmis soppa. Ei tunnu löytyvän suuntaa eikä tarkoitusta. Ja vaikka mikään ei oikeasti ole huonosti, niin siltä tuntuu.

Vanhassa yhtenäiskulttuurissa oli hyvätkin puolensa, ja siinä että nuoret meni nuorena töihin ja itsenäistyi. Se elämän tarkoitus löytyi siitä että halusi parempaa elämää, oli haaveita paremmasta elämästä. Nyt nuoruus ja haahuilu taitaa olla venytetty keski-ikään saakka, eikä se sitten teekään onnelliseksi.

Ne sitten pärjäävät joilla on fiksut ja pärjäävät vanhemmat, niillä keiden vanhemmillakin se henkinen pääoma on pieni on paljon vaikeampaa.

[quote="aloittaja"]Voi, se on maksumuurin takana :([/quote]
Perustunee hyvin pitkälle tähän 2019 väikkäriin:
https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/01/12-4-2019-vtm-rasmus-mannerstrom-kasvatustieteiden-ja-psykologian-tiedekunta-psykologia

HS:n jutun on tehnyt toki toimittaja ja siinä enempi haastismaisia juttuja mutta lukemalla tuon väikkärin esittelytekstin ja HS:n mielipiteitä jutun alta saa ehkä kiinni mistä oli kyse. Mielipiteet näkyvät kaikille, ilman mitään maksumuurijuttuja tms.

[quote]Tunnetko sinä oman elämäsi tarkoituksellisrksi? Mikä tuo sinun elämääsi tarkoituksen? [/quote]
Tunnen. Se ei ole koskaan ollut mitään ylenpalttista, materiaa tai stauksia vaan elämisen arvoista. Myös vaikeina aikoina. Minulla on aina ollut paikkani perheessä, työelämässä, kavereiden kanssa ja puolisona. Myös sinkkuna ollessa. Ehkä vastasin molempiin kerralla?

tuplat hus pois....

Nuorten aikuisten merkityksettömyyden tunteesta oli tehty Suomessakin tutkimus. Elämän merkityksellisyys tai merkityksetömyys koskettaa kuitenkin kaikenikäisiä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-kolmasosa-nuorista-aikuisista-kokee-elamansa-merkityksettomaksi/8440796

[quote="MikkoP"]En tiedä, mutta jos ihmisen elämä on ollut 300 000 vuotta elämästä taistelua ja nyt sitten ongelmana on lähinnä mitä katsoa netflixistä.
Jo keskiajalla ihmisillä alkoi olla aikaa ja tuli uusi ilmiö että täysin terveet ihmiset saattoi tappaa itsensä pelkästään sydänsurujen takia.

Lisääntyvä joutenolo ei ole hyväksi :D[/quote]

Tuo on totta, pelkkä riittämätön liikunta voi jo yksin tehdä onnettomaksi. Nykyään on liian helppoa jäädä vaan kotiin, sekä fyysisessä mielessä että henkisesti. Joskus myös tuntuu, että ainakin osalla ihmisistä pahanolon määrä on melkein vakio, ellei ole oikeaa syytä pahoittaa mieltä on naama mutrulla joka tapauksessa. Ei käytetä niitä mahdollisuuksia joita olisi (tai joita ainakin olisi ollut), ja sitten räksytetään omaa pahaa oloa netissä (ei tarvinne lisäselityksiä).

Jaa itse kysymys....tarkoitus on elää, sopivassa suhteessa itselle ja muille. Minä toteutan tätä pelastamalla kissoja, joita kukaan muu ei halua, ja hoitamalla kuntoon kustannuksista välittämättä. Toki teen sen talossa jota pidän aika täydellisenä, ja puutarhakin on kiva, joten en koe tätä miksikään kärsimykseksi. Ja toki hyvä parisuhde on niitä isoja hyviä asioita, jotka tekevät elämästä hyvää, säätäminen sopii nuoruuteen jos sinnekään. Työssä hyvää on palkka ja se, että sitä voi tehdä etänä :twisted:

Mutta joo, siis oman nautinnon lisäksi minusta hyvään elämään kuulu jonkinlainen muiden auttaminen myös, olipa ne autettavat sitten mitä vaan. :)
Ei ole hyvä, jos maailmassa näkee vain oman navan.

P.S. Juu, vaikka minulla on huono päivä niin elämälläni on merkitystä noille karvakerille, mahdollistan useamman elämän.

En vastaa nyt niinkään siihen mikä on elämän tarkoitus, mutta jos ihminen ei saa olla vapaa, niin hän ei voi silloin hyvin. Tuo että mitä vapaus on, on sitten kiinni yksilöstä.

Voi, se on maksumuurin takana :(

[quote="Aloittaja"]En löytänyt vastaavaa tilastoa Suomesta, mutta nuorten ahdistuksesta ja pahasta olosta päätellen suunta voisi olla sama.[/quote]
Ken kiinnostunut niin päivän HS:ssa erinomainen artikkeli identiteettitutkija Rasmus Mannerströmin kertomana aiheesta.

Julkaisu löytynee netistä myös.

En tiedä, mutta jos ihmisen elämä on ollut 300 000 vuotta elämästä taistelua ja nyt sitten ongelmana on lähinnä mitä katsoa netflixistä.
Jo keskiajalla ihmisillä alkoi olla aikaa ja tuli uusi ilmiö että täysin terveet ihmiset saattoi tappaa itsensä pelkästään sydänsurujen takia.

Lisääntyvä joutenolo ei ole hyväksi :D

Kansainvälisen konsultti- ja analyysiyritys Kairos Future julkaisi Ruotsissa keväällä pitkäaikaistutkimuksen Läget i landet – tecken i tiden (Tilanne maassa – merkit ajassa). 2003 kuusi prosenttia ruotsalaisista koki elämänsä tarkoituksettomaksi. Nyt 24 prosenttia heistä kokee näin. Vuodesta 2003 niiden määrä, jotka kokevat elämänsä sisällöllisesti tarkoitukselliseksi, on laskenut 85 prosentista 56 prosenttiin. Nuorten miesten kohdalla peräti 34 prosenttia kokee elämän tarkoituksettomaksi.

En löytänyt vastaavaa tilastoa Suomesta, mutta nuorten ahdistuksesta ja pahasta olosta päätellen suunta voisi olla sama.

Mikä vie ihmisen elämästä tarkoituksen ja miten sen voisi uudelleen löytää? Tunnetko sinä oman elämäsi tarkoituksellisrksi? Mikä tuo sinun elämääsi tarkoituksen? Voiko olla kuitenkin onnellinen, vaikka ei kokisi elämäänsä tarkoitukselliseksi? Voiko kokea elämänsä tarkoitukselliseksi, vaikka olisi masentunut ja onneton?