Lemmikit

Mummot ja papat voivat olla jotain muutakin huonojalkaisia ja dementikkoja.
Eivät kaikki myöskään tarvitse tuettua asumista vanhustentalossa.
Osa haluaa asua maalla, osa taajamassa, jotkut kenties senioritaloissa. Jotkut vanhustenhuoltolaitoksissa.
Erilaisia ihmisiä erilaisine toiveineen ja tarpeineen vanhuksetkin ovat.

Eläkeläiset taas haluaa palvelujen pariin keskustaan, ei yksin mummonmökkiin kantamaan polttopuita.

No, ei. Ei kaikilla ole sitä mahdollisuutta ja nyt kun vielä uskotellaan että se lähes dementoitunut huonojalkainen mummo haluaa asua kotona (koska kotona paras) ja joku kotihoito käy joskus jos muistaa ja ehtii. Kyllä varmaan olis parempi että ne mummot ja papat olis tuetussa vanhustentalossa eikä siellä maalla mummon mökissä.

Ja Kissimyyr on sitä mieltä että pitäs vaan tehdä paskaduunia ja kerätä rahaa. Entä jos on saanut fudut YT:en jälkeen siitä vakituisesta, mutta paska duunista ja huomaa olevansa työtön, ilman kunnon koulutusta. Elämä ei aina mene suunnitelman mukaan. Mulla olis ehkä ollut mahdollisuus nuorena ostaa oma asunto, mutta olin nuori en halunnut sitoutua ja olisin varmaan työttömyyden jälkeen joutunut myymään asunnon muutenkin. Uudelleen kouluttautumista ja pätkäduuneja, ei siinä säästetä eikä saada lainaa.

Hauska hoksata kuka on kuka, entisestä PP:stä Kissimyyr näköjään jatkaa samalla muiden alentamisprovotyylillä mutta nyt rekattuna.

Sitä vaan on niin monia tyylejä elää ja pärjätä elämässä. Me teimme lapset nuorina koska se oli elämän 1.prioriteetti, ei raha ja ura. Ei ostettu ensiasunnoksi yksiötä koska se olisi ollut järjetöntä, ostaa nyt joku kt-yksiö omaksi vaikkei sellaisessa halua asua? Meidän ensiasunto oli okt, kaupungissa. Lainaa sai ilman säästöjäkin joten heti sellainen asunto jonka oikeasti haluaa, ei mitään muiden sanelemia välivaiheita.
Ei olla panostettu uraan, ei olla säästetty, ollaan otettu opintolainaa lasten aikanakin koska ei ollut järkeä olla opiskelun lisäksi vielä töissäkin ja se aika perheeltä pois. Sairauslomiakin tullut kärsittyä yhteensä liki kymmenen vuoden verran eikä ole ollut mitään vakuutuksia jotka olisi lainaa pois maksaneet. Vuokrallakin ollaan välillä asuttu silloin kun se on ollut järkevää.
Ja mitä tulee näin "järjettömästä" elämäntavasta? Äärettömän onnelliset ihmiset, joilla nyt jo kolmas omistusasunto = kolmas omakotitalo, asumme nyt juuri kuten haluamme ja velattomasti. Monet isot ja rahaa vievät unelmat on toteutettu ja lapset pärjää elämässään hienosti.
Suosittelen elämään rohkeasti oman näköistä elämää, ei muiden päätösten mukaan vaan omien toiveiden ja arvojen. Vaikka se tarkoittaisi vuokralla asumista, aivan sama, meillä on vain tämä yksi elämä. Ei sitä kannata tuhlata.

Jatkan minäkin. Vanhemmillani on kaksio keskustassa ja lisäksi iso mökki maalla metsän keskellä. Siellä mökillä he asuvat vaikka ikä käy yhdeksääkymppiä. Sydänoperaation jälkeenkin kiire oli sinne mökille päästä puita kantelemaan, kaupungissa kun eivät viihdy. Ovat ehkä 5 yötä kaupungissa vuodessa, maksimissaan. Pyykit käyvät pesemässä siellä ja postin hakemassa, sitten takaisin. Ja siksi varmaan ovatkin niin hyvässä kunnossa olleet kun tekevät ja liikkuvat, eivätkä jämähdä keskustakaksioonsa. Ja heillä naapureina muuten useita samanlaisia vanhuksia joilla kaupunkiasuntokin on, mutta haluavat asua maalla. Nämä on yksilöllisiä asioita, ei sellaisia joita "kaikki tekee".

Lainan saamisen helppoudesta on hyvä puhua jos ei ole kokemuksia lainan hakemisesta esimerkiksi vuoden sisään. Ei auta aina sekään että omarahoitusosuus on taskussa ja kaksi vakityössä käyvää hyvätuloista maksajaa jos pankki/pankit katsoo talon olevan liian vanha. Tämä on kiristynyt huimasti viime aikoina.
Poissa on ne ajat jolloin lainan sai helposti, kun vaan toisella oli töitä ja pelkkä henkilötakaus kävi pankille. Tällaisesta on minulla kokemusta, ja näköjään moni kuvittelee olevan yhtä helppoa nykyäänkin. Ei ole.

Jatkan, kun unohdin
esim mun vanhemmat valitsivat muuttaa kaupunkiin asumaan maalta, kun ikää tuli.
Ja esim mun isä on todella kovakuntoinen, kaataa edelleen puut itse ja pilkkoo ne kirveellä, eikä koneella, mutta hänkin on sitä mieltä että helpommalla voi jo itseään päästää. Maapaikka on edelleen, mutta sen ylläpitoon haluavat suhtautua jo vähän keveämmin.
Aika moni näin tekee, jos ei kaupunkiin, niin kirkonkylälle. Joko kerrotaloon, tai rivariin, missä huoltotöitä ei ole, ja pihan hoitaminen on vähäistä,

Nyt pitää näiden keskustelujen perusteella todeta, että kyllä se taitaa olla melkoinen saavutus, että jotkut ovat oman talon onnistuneet saada aikaiseksi hankkia.
Niin pirun vaikeata, ellei peräti, mahdotonta, näkyy olevan.
Ja koska ihan pakko on ollut mitätöidä talon omistamista, niin kateushan se siellä lienee kaihertamassa.
Ps, ette te niitä taloja maalta vuokralle saa, jos niitä ei joku omista.
Ja kyllä, juu perikuntatalot ja sillee.

Myös niitä huumekasvattomoja oikeasti on maalla, haluavat mahdollisimman syrjäisen paikan, jotta eivät jäisi kiinni.

Noi voihan yhyy.

Elämä on valintoja, tekeekö esim työtä joka ei niin innosta, vai hankkiiko monta koulutusta niin ettei työuraa koskaan edes kehity. Saati onko ikänsä kotona miettimässä, että mitä tekee "isona". Niin voi valita, sillä vaan on seurauksia.

Jos lapsi on niin sairas että hänen kanssaan kaikki työnteko on mahdotonta ikuisesti, valinta on sekin että asuuko lapsi kotona vai tuetussa asumisyksikössä, joissa on ammattilaiset hoitamassa ja se ympäristö usein virikkeellisempikin. Useimmat lapset itse tahtovat itsenäistyä, vaikka se tarkoittaisi "itsenäistä" tuettua asumista. Valinta. Kuten sekin, että tekee lapsen hyvin nuorena eikä mieti lainkaan rahaa, kyllä niin saa ihan vapaasti valita. Mutta sitten vaan se valinta näkyy elämässä. Jotenkin kornia syyttää lasta omista valinnoista, että sinun vuoksesi äiti asuu vuokralla.

Kaksi ihmistä on kyllä saanut asuntolainaa varsin helposti, vaikeampi on yhdellä mutta ihan mahdollista. Ihan viimeisempiä vuosia lukuun ottamatta myös ilman muuta vakuutta kun sen asunnon, jos vaan on ollut työpaikka ja luottotiedot. Nykyään ekaan kämppään tarvitaan 5% omaa rahoitusta, minkä saa kasaan ylimääräisillä töillä ja tilapäisellä kulutuksesta karsimalla, saati kaksi ihmistä.

Täytetakauksia ovat myöntäneet mm pankkien keskinäiset poolit, näin minäkin ostin oma ekan asuntoni puoli vuotta valmistumisesta ja oma osuus oli pyöreä nolla. Olin säästänyt pienen summan ylitöillä (mistä näki, että ylipäätään pystyi säästämään), mutta pankin kanssa tultiin johtopäätökseen, että ostan auton sillä käteisellä ja he lainaavat 100% asunnosta. Hyvä diili pankille, täytetakaus ei ole ilmainen, mutta verrattuna loppuelämän vuokraan pikkusumma.

Kahdelle tämä olisi ollut vielä helpompaa, ongelma on se "tietysti vuokralle" - asenne joka saa ihmiset maksamaan ikänsä vuokraa, joka usein on suurempi kuin lainanlyhennykset tai ainakin hyvin lähellä. Kun se vuokralla asuminen kuulemma on niin hirveän helppoa, vaikka en tajua mitä helppoa on maksaa toiselle asunto, kun sen voisi maksaa itsellekin. Että luuleeko ne ihmiset, että jossakin on jaossa ilmaisia taloja, kun sellaisen keksii haluta ja kun heille tulee ikää. Vai eikö ne ajattele yhtään mitään. Mitä ne tekee kun tulee eläkeikä ja tulot puolittuvat mutta vuokrat eivät, ja kaikki mikä on tienattu on mennyt kulutukseen.
65 + iässä on varaan kiva muuttaa kauas tutuista paikoista ja ihmisistä.

Valinta oli toki sekin, että opintolainen sijaan olin käynyt iltatöissä, ei ollut opintovelkaa ja ammattikin sellainen, että työpaikka löytyi. Töitä sai, kun oli nuorena kelvanneet kaikki paskatyöt, eli on ihan omakohtaista kokemusta, että persaukisena syntynyt voi valita monenlaisen elämän. Ei nämä jutut ole mitään rakettitiedettä, jo peruskoulussa puhuttiin eri asumismuodoista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista.

Terveydestä ja miten terveen on helppo puhua on mulle turha puhua, lääkärin veitsi ja pitkät saikut on tullut monesti tutuksi. Onneksi vaan omassa kämpässä on ollut mahdollisuus pitää maksuvapaata, kun oikein hankalaksi meni. Mutta jos se elämä on rakennettu ajatukselle että tuet juoksee ja yhteiskunta maksaa, niin sitten sitä taloa ei saa, voihan kyynel.

Sitten nämä valinnat tutkitusti periytyvät lapsille, esim. kuinka monella ikänsä vuokralla asuneen lapsella on avattu ASP-tili, sen saa pidettyä aika pienellä panostuksella? Vai onko se niin, että "vuokralle tietysti" hekin. Eikä edes ole otettu selvää, voisiko toimia toisin.

Toi että talosta aina pitäisi "saada omansa takaisin" on myös jännä, eikö vuokralla sitten tarvitse? Vuokralla on 100% varmaa ettei saa yhtään mitään takaisin, talosta saa edes tontin verran jos on laiminlyönyt huollot ja tupa on mätä. Miksi maailmassa laadukkaan asumisen pitäisi olla ilmaista? Asumistarve lakkaa kun kuolee, mitä väliä siinä vaiheessa kuinka paljon talosta saa rahaa ja saako omansa takaisin, jos vaan rahaa on kylliksi pitää talo kunnossa ja asua siinä. Sama jos viimeiset vuodet makaa hoitolaitoksessa, ihan sama onko tönön arvo 200 000 e vai 5 000 e.

Mella M kirjoitti:Joo, ei niitä taloja niin vaan ostella edes vaikka olis se 200 000 taskussa. Pitää myös miettiä, että saako siitä talosta mahdollisesti omiaan pois jos siitä joutuu luopumaan. Joissakin kunnissa talot on halpoja ihan siitä syystä, ettei juuri kukaan halua muuttaa sinne. Sellaisesta paikasta talon ostaminen ei ole välttämättä kovin viisasta vaikka tuolla rahalla sais miten kivan talon, eikä sitä lainaakaan saa. Vuokraaminen voi siis noissa tapauksissa olla sekä talon omistajalla että taloa tarvivalle olla kaikista paras vaihtoehto. Kaikki ei edes tiedä viihtyykö maalla, joten ainoiden säästöjen laittaminen siihen, ettei taloa saa välttämättä myytyä tai siitä ottaa reilusti takkiin ei sekään varmasti houkuttele. Remontti ei myöskään aina nosta talon arvoa, jos alueelta ei yksinkertaisesti kukaan halua ostaa 150 000 euron taloa, joka alunperin maksoi 80 000 euroa ja sitä on remontoitu 50 000 eurolla - talon arvo ei välttämättä silti ole kovinkaan paljon yli 80 00 euroa.

Tämä juuri. Meidän talo maksoi 35 000 ja vähintään toisella mokomalla ollaan rempattu. Jos talon joskus joutuisi myymään, niin tuskin ikinä saataisiin sitä rahaa mitä taloon on laitettu. Päätettiin kuitenkin, että ei murehdita tulevaa vaan laitetaan taloa sellaiseen kuntoon että siinä itse viihdytään ja voidaan asua, se mitä tapahtuu joskus tulevaisuudessa on sitten sen ajan murhe.

Tottahan se on, että jos meidän talo (hitusen alta 120 neliötä, järvenrantatontilla) sijaitsisi jonkun suuremman kaupungin lähettyvillä, ei sitä olisi ikinä saanut 35 tonnilla vaikka olikin osittain alkuperäiskuntoinen.

Kissimyyr6-66 kirjoitti:No, ei taida Espoo olla kovin maalla. Mutta sepä se juuri on, että kun töitä ei maalla ole (ainakaan muille kuin paikallisille), niin vuokralaiset on niitä joita tämä asia ei suuremmin haittaa, eli keskimäärin vähemmän kunnollista. On siellä kunnollisiakin tietysti, mutta tosiaan kun talon saa 30 000 hintaan ja palkkataso on lähes sama kun kaupungissa, ne kunnolliset työssäkäyvät ostaa oman. Eläkeläiset taas haluaa palvelujen pariin keskustaan, ei yksin mummonmökkiin kantamaan polttopuita. Ja ennalta ei tiedä, on riski että vuokralainen tekee paikasta huumekasvattamon ja jättää kaiken pystyyn, eikä ole enää varaa rempata.

Oman talon kyllä saa jos haluaa ja pitkäjänteisesti asialle jotakin tekee, ellei heti valmistuttua niin myöhemmin, kun on jo ehtinyt kertyä niitä työvuosia. Jos 20 työvuoden jälkeen ei ole edes käsirahaa kasassa, niin valintoja. Korot on olleet vuosikymmenen nollassa ja asuntojen arvot nousseet ja lainaa on saanut tosi hyvin, eli kun on myynyt sen ekan maksetun yksiön, on jo hyvä käsiraha taloon. Pitkäjänteisyyttä tosin vaaditaan, ellei yhtään pysty säästämään ja suunnittelemaan taloutta niin no can do. Siinäkin porukassa on varmasti kunnollisia, mutta on niitä muitakin.

On kai tämä ihminen joku ihan trolli, voiko kukaan enää netin aikana viljellä tällaisia juttuja. Mun vanhemmat ovat olleet 10 vuotta eläkkeelle ja siellä ne tekee ja kantaa polttopuita maalla, ajaa muutaman kerran vuodessa 1000 kilsaa Lapin mökille tekemään samaa eikä mitään hinkua keskustaan asumaan. Ja siellä samalla kylällä on vaikka kuinka monta samanlaista ja kun mietin, niin kukaan niistä ei ole muuttanut kaupunkiin vaan ovat asuneet loppuun asti kotona tai sitten vasta lähteneet, kun on ollut pakko jonkun pahan muistisairauden takia mennä vanhainkotiin. Ja ihan sama juttu täällä missä nyt asun. Naapureissa suurimmaksi osaksi eläkeläisiä.

Kuinkahan monella vuokralaisella on huumekasvattamo? En mä ehkä kestä.

Mä olen asunut elämäni aikana varmasti kaikella mahdollisella tavalla. Olen ostanut uudiskohteen ja remppakohteita. Olen asunut vuokralla yksityisellä ja erilaisten firmojen asunnoissa, olen asunut myös asumisoikeusasunnossa. En mä kyllä koskaan ole ajatellut, että se, että omistanko asunnon tai talon itse vai joku muu, jotenkin määrittäisi mua yhtään mitenkään enkä usko, että se määrittää ketään muutakaan. Ilmeisesti joillekin se asunnon omistaminen on niin iso saavutus omassa elämässä, että sitä sitten pitää jotenkin sellaisena asiana, jonka yli voi katsella kaikkia niitä, jotka asuu vuokralla.

Mutta sitten itse asiaan, koska kävin taas tuolla sivustolla katsomassa, että mitä siellä on. Olihan siellä mun hakukriteereillä taas pari uutta taloa. Toivottavasti tuota kautta talot ja ihmiset löytävät toisensa. Itse vähän kaipaisin app versioita tästä, en ainakaan itse onnistunut löytämään, eli ilmeisesti vain selainversio käytössä. Lisäksi joku vahti/hälytystoiminto olisi kiva, jos oikeasti olisi etsimässä. En ainakaan itse huomannut, että sellaista olisi, eli tarjonta pitää käydä säännöllisesti katsomassa.

Kissimyyr6-66:n kaltaisia pätijöitä riittää aina, ei nähdä mitään muita elämäntilanteita ja elämänkäänteitä kuin se oma tavoite tai piste elämässä siellä kapean ja mustavalkoisen tunnelinäön päässä. Minäkin suunnittelin elämäni valmiiksi kun olin 18, ja pidin itsestäänselvänä sitä että saan kaiken haluamani. Ensin teen näin ja näin, sitten noin ja mahdollisesti näin, ja voila, happily ever after. Nyt on ikää 40v, ja mutkia ja takapakkeja ja kriisejä on ollut riittämiin, ei ole suorasta janasta enää jälkeäkään. Toki olen asioita saavuttanut, mutta en helpolla enkä siinä määrin missä halusin. Tällä elämänkokemuksella ei tulisi mieleenkään olla sokea, ei niin että olisin koskaan ollutkaan.

Valkosipulisilakka kirjoitti:"Oman talon kyllä saa jos haluaa ja pitkäjänteisesti asialle jotakin tekee, ellei heti valmistuttua niin myöhemmin, kun on jo ehtinyt kertyä niitä työvuosia. Jos 20 työvuoden jälkeen ei ole edes käsirahaa kasassa, niin valintoja. Korot on olleet vuosikymmenen nollassa ja asuntojen arvot nousseet ja lainaa on saanut tosi hyvin, eli kun on myynyt sen ekan maksetun yksiön, on jo hyvä käsiraha taloon. Pitkäjänteisyyttä tosin vaaditaan, ellei yhtään pysty säästämään ja suunnittelemaan taloutta niin no can do. Siinäkin porukassa on varmasti kunnollisia, mutta on niitä muitakin."

Entä jos vaikka olet mennyt nuorena naimisiin, asunut maatilalla miehen omistamassa talossa, johon sinulla kuitenkaan avioehdon puitteissa ei ole mitään oikeutta. Sitten kun 50+ iässä tulet jätetyksi, kun mies vaihtaa nuorempaan, niin pitääkö edelleen syyttää omaa tyhmyyttä, kun et nuorena ostanut ja maksanut yksiötä? Et tosin tarvinnut yksiötä, kun asuitte perheen kanssa miehen sukutilalla. Ja työkin on ollut lähinnä sukutilan kirjanpitoa ja EU-lomakkeiden täyttöä, joka ei ole omia säästöjä mitenkään kasvattanut, kun et ole suoranaista palkkaa ikinä nostanut. Ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia, että minua puistattaa, jos ihmistä kovin hevillä leimataan jotenkin epäkelvoksi.

Perus keskustelupalstailuahan tuollainen epäkelvoksi leimaaminen on. Luultavasti itsellään ei ole asiat sen kummemmin, koska niillä joilla asiat on hyvin, eivät puhu noin rumasti toisista.
Muutin vanhempien luota kimppakämppään kun täytin 18. 19-vuotiaana sain lapseni, ja muutimme suoraan kaksioon, vuokralle toki.
Lapsen isä kuoli, asuin lapseni kanssa eri vuokra-asunnoissa. Lapseni sairastui, ja jouduin jäädä hoitamaan häntä kotiin. Kun lapsi oli 13. löysin nykyisen mieheni. Ostimme talon 2v tapaamisestamme, ja sen takasivat mieheni vanhemmat. Kummallakaan meistä ei ollut mitään käsirahoja vaikka olimme jo yli 35-vuotiaita molemmat. Yksiö ei tullut missään vaiheessa ajankohtaiseksi.
Oikeastihan tämän ymmärtää ihan normijärjellä, joten ainoa syy huonoon kastiin tunkemiselle on se että oma paha olo puretaan toisiin ihmisiin.

"Oman talon kyllä saa jos haluaa ja pitkäjänteisesti asialle jotakin tekee, ellei heti valmistuttua niin myöhemmin, kun on jo ehtinyt kertyä niitä työvuosia. Jos 20 työvuoden jälkeen ei ole edes käsirahaa kasassa, niin valintoja. Korot on olleet vuosikymmenen nollassa ja asuntojen arvot nousseet ja lainaa on saanut tosi hyvin, eli kun on myynyt sen ekan maksetun yksiön, on jo hyvä käsiraha taloon. Pitkäjänteisyyttä tosin vaaditaan, ellei yhtään pysty säästämään ja suunnittelemaan taloutta niin no can do. Siinäkin porukassa on varmasti kunnollisia, mutta on niitä muitakin."

Entä jos vaikka olet mennyt nuorena naimisiin, asunut maatilalla miehen omistamassa talossa, johon sinulla kuitenkaan avioehdon puitteissa ei ole mitään oikeutta. Sitten kun 50+ iässä tulet jätetyksi, kun mies vaihtaa nuorempaan, niin pitääkö edelleen syyttää omaa tyhmyyttä, kun et nuorena ostanut ja maksanut yksiötä? Et tosin tarvinnut yksiötä, kun asuitte perheen kanssa miehen sukutilalla. Ja työkin on ollut lähinnä sukutilan kirjanpitoa ja EU-lomakkeiden täyttöä, joka ei ole omia säästöjä mitenkään kasvattanut, kun et ole suoranaista palkkaa ikinä nostanut. Ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia, että minua puistattaa, jos ihmistä kovin hevillä leimataan jotenkin epäkelvoksi.

Valkosipulisilakka kirjoitti:"Maalla talot on niin halpoja, että kaikki asiansa hoitavat pystyvät ostamaan oman sellaisen. Jolloin ne vuokralaiset väkisin keskimäärin rajautuu sinne ongelmaporukan puolelle"

Ongelma on myös se, että niitä halpoja taloja on tyyliin Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, mutta kaikki eivät voi muuttaa sinne. Itse asun ruuhka-Suomessa ja olen sellaisessa työssä, että en voi ollenkaan tehdä etätöitä. Halpoja taloja ei ole sadan kilometrin säteellä enkä pysty ajamaan päivittäin sellaista työmatkaa. On aika katkeraa nähdä, miten jostain Ristijärveltä saisi talon suunnilleen 30 000 € hintaan, mutta kun ei siellä ole minun alani töitä. Toisaalta tykkään työstäni, en tahdo vaihtaa alaa, ja ehkei siellä Ristijärvellä ole hirveästi avoimia paikkoja edes K-kaupan kassaksi. Olisi toki kiva saada ostettua 30 tonnin asumiskelpoinen talo vaikka Espoosta, mutta onko sellaisia olemassa?

No, ei taida Espoo olla kovin maalla. Mutta sepä se juuri on, että kun töitä ei maalla ole (ainakaan muille kuin paikallisille), niin vuokralaiset on niitä joita tämä asia ei suuremmin haittaa, eli keskimäärin vähemmän kunnollista. On siellä kunnollisiakin tietysti, mutta tosiaan kun talon saa 30 000 hintaan ja palkkataso on lähes sama kun kaupungissa, ne kunnolliset työssäkäyvät ostaa oman. Eläkeläiset taas haluaa palvelujen pariin keskustaan, ei yksin mummonmökkiin kantamaan polttopuita. Ja ennalta ei tiedä, on riski että vuokralainen tekee paikasta huumekasvattamon ja jättää kaiken pystyyn, eikä ole enää varaa rempata.

Oman talon kyllä saa jos haluaa ja pitkäjänteisesti asialle jotakin tekee, ellei heti valmistuttua niin myöhemmin, kun on jo ehtinyt kertyä niitä työvuosia. Jos 20 työvuoden jälkeen ei ole edes käsirahaa kasassa, niin valintoja. Korot on olleet vuosikymmenen nollassa ja asuntojen arvot nousseet ja lainaa on saanut tosi hyvin, eli kun on myynyt sen ekan maksetun yksiön, on jo hyvä käsiraha taloon. Pitkäjänteisyyttä tosin vaaditaan, ellei yhtään pysty säästämään ja suunnittelemaan taloutta niin no can do. Siinäkin porukassa on varmasti kunnollisia, mutta on niitä muitakin.

"Maalla talot on niin halpoja, että kaikki asiansa hoitavat pystyvät ostamaan oman sellaisen. Jolloin ne vuokralaiset väkisin keskimäärin rajautuu sinne ongelmaporukan puolelle"

Ongelma on myös se, että niitä halpoja taloja on tyyliin Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, mutta kaikki eivät voi muuttaa sinne. Itse asun ruuhka-Suomessa ja olen sellaisessa työssä, että en voi ollenkaan tehdä etätöitä. Halpoja taloja ei ole sadan kilometrin säteellä enkä pysty ajamaan päivittäin sellaista työmatkaa. On aika katkeraa nähdä, miten jostain Ristijärveltä saisi talon suunnilleen 30 000 € hintaan, mutta kun ei siellä ole minun alani töitä. Toisaalta tykkään työstäni, en tahdo vaihtaa alaa, ja ehkei siellä Ristijärvellä ole hirveästi avoimia paikkoja edes K-kaupan kassaksi. Olisi toki kiva saada ostettua 30 tonnin asumiskelpoinen talo vaikka Espoosta, mutta onko sellaisia olemassa?

Niiiin ja jos tässä nyt oikein aletaan saivarrella, niin eihän vuokranantajistakaan ikinä tiiä. Niitä on sellaisia, jotka hyppää yhtenään pihassa tai tulevat omilla avaimilla sisälle sopimatta. Tai joilla on kohtuuttomia vaatimuksia, tai erikoisia toiveita, kuten omalla kohdalla kun okt-vuokraisäntä ehdotti yhdessä kylpemistä jo ennen sopparin allekirjoitusta! Mutta ei nekään nyt tähän keskusteluun kuulu. Kuten sanottua, hyviä vuokralaisia on paljon ja ei niistä meteliä pidetä. Huonoista kyllä on somet ym täynnä, ja siksi kai kuvitellaan niitä olevan ihan tosi paljon.

Mä voisin hyvinkin asua vuokralla, itse asiassa mieluiten asuisin vuokralla, jos nyt muuttaisin vaikka uudelle paikkakunnalle. En mä haluaisi ostaa omaa asuntoa tietämättä, viihdynkö seudulla. Enkä ehkä muutenkaan enää omaa ostaisi. Ja jos vuokralle muuttaisin, niin ehottomasti omakotitaloon tahi mökkiin. En kestäisi asua kerros- tai rivitalossa, en ikinä, ajatuskin kauhistuttaa. Maalla vain, mitä syrjemmällä, sen parempi.

Mutta tuota samaa olen kuullut usealta taholta, että työssäkäyvät ihmiset, pariskunnatkaan ei saa lainaa. Ihan sama, puhutaanko 100-vuotiaasta hirsitalosta, rintamamiestalosta tai vaikka 80-lukulaisesta. Lainaa ei myönnetä koska talo katsotaan liian vanhaksi, ja tämä on tiukentunut ihan vuoden sisällä. Tuntuu älyttömältä, näinkö ne loputkin kauniit, vanhat talot jää tyhjilleen?

Siinä mielessä tämä uusi palvelu on todella tervetullut, sekä vuokralaisen että vuokranantajan taholta. Ei jää ne talot lahoamaan pystyyn. Hieno idea!

"Maalla talot on niin halpoja, että kaikki asiansa hoitavat pystyvät ostamaan oman sellaisen. Jolloin ne vuokralaiset väkisin keskimäärin rajautuu sinne ongelmaporukan puolelle"

Pakko vielä takertua tähän ongelmaporukkaan. Mulla on hyvä tuttu, joka ostaa paskoja taloja, laittaa ne kuntoon ja sen jälkeen vuokralle. Hällä on mun käsittääkseni nyt 6 - 8 taloa, jossa on vuokralaiset. Talot on kaikki sellaisesta paikasta, missä talojen myyntiaika on keskimääräistä pidempi vaikka siis puhutaan kohtalaisen eteläisestä Suomesta. Yksikään vuokralainen ei lukeudu minkäänlaiseen ongelmaporukkaan. Joukossa on mm. nuoria pariskuntia, jotka eivät vielä uskalla ostaa yhdessä omaa, eivät ole varmoja haluavatko asua omakotitalossa jne. Mä olisinm itsekin voinut jossain vaiheessa vuokrata talon ja voisin vieläkin, enkä kyllä ihan äkkiä näe, että olisin mitään muuta kuin aivan loistava vuokralainen. Kyllä se porukka, joka tuhoaa tai muutoin paskoo vuokrasuhteensa on todella marginaalissa, mutta niistä vaan puhutaan vaan tosi paljon. Aika harvoin puhutaan niistä ihmisistä, jotka tunnollisesti asuu koko ikänsä vuokralla tai joilla on vuosikymmeniä vuokralla sama kesämökki (tällaisiakin ihmisiä tiedän).

Ja siis toki ymmärrän, että vuokraamiseen liittyy riski ja ymmärrän, ettei kaikki halua omaa taloaan antaa vuokralle tai muutoin muiden käyttöön. Mutta miten ne oikeastaan edes kuuluu tähän keskusteluun, koska nythän kyse on palvelusta, jossa talojaan muiden käyttöön tarjoaa ihmiset, jotka ovat sen valmiita tekemään.

"Maalla talot on niin halpoja, että kaikki asiansa hoitavat pystyvät ostamaan oman sellaisen. Jolloin ne vuokralaiset väkisin keskimäärin rajautuu sinne ongelmaporukan puolelle, eikä kaikki halua ottaa riskiä."

No ei todellakaan ole niin halpoja, eikä moni asiansa hoitava pysty noin vain ostamaan omaa. Just on puhuttu siitä, miten valtavan nihkeästi pankistakaan saa välttämättä lainaa omakotitaloon vaikka miten olisi asiansa hyvin hoitanut, jos pankki näkee jälleenmyynnissä pieniäkään ongelmia.

Joo, ei niitä taloja niin vaan ostella edes vaikka olis se 200 000 taskussa. Pitää myös miettiä, että saako siitä talosta mahdollisesti omiaan pois jos siitä joutuu luopumaan. Joissakin kunnissa talot on halpoja ihan siitä syystä, ettei juuri kukaan halua muuttaa sinne. Sellaisesta paikasta talon ostaminen ei ole välttämättä kovin viisasta vaikka tuolla rahalla sais miten kivan talon, eikä sitä lainaakaan saa. Vuokraaminen voi siis noissa tapauksissa olla sekä talon omistajalla että taloa tarvivalle olla kaikista paras vaihtoehto. Kaikki ei edes tiedä viihtyykö maalla, joten ainoiden säästöjen laittaminen siihen, ettei taloa saa välttämättä myytyä tai siitä ottaa reilusti takkiin ei sekään varmasti houkuttele. Remontti ei myöskään aina nosta talon arvoa, jos alueelta ei yksinkertaisesti kukaan halua ostaa 150 000 euron taloa, joka alunperin maksoi 80 000 euroa ja sitä on remontoitu 50 000 eurolla - talon arvo ei välttämättä silti ole kovinkaan paljon yli 80 00 euroa.

Hyvä muistaa, että remppamenoja saa vähentää vuokratulojen verotuksessa. Ei siis ihan omaan piikkiin mene, jos sitä kulumaa tulee ja joutuu remppaamaan.

Maalla talot on niin halpoja, että kaikki asiansa hoitavat pystyvät ostamaan oman sellaisen.

Ihan uteliaisuudesta, oikeastiko? Jos se pankki ei kerran asuntolainaa myönnä maataloihin. Jos nyt myisin tämän niin ehkä saisin suurinpiirtein omani takaisin, mutta pankillehan ne olisi palautettava. Jos talo maalla maksaisi vaikka 50 000, näin täysin hatusta vedettynä, niin ei minulla sellaista olisi antaa ilman pankkia.

Muussa tapauksessa ajatus houkuttelisi ihan hirveästi, vaikka rrrrrakastan tätä taloa ja tonttia. Mutta en halua edes katsella myytäviä koska en käsitä miten sellaisen saisin. Tämän oman saattaisin _ehkä_ vuokrata vaikka jollekin koiraperheelle, mutta mitä se asiaa sitten käytännössä auttaisi. Itse en vuokralle lähtisi puukirveelläkään.

Valkosipulisilakka kirjoitti:Minusta on jännää, miten monilla (omistusasuvilla?) ihmisillä on se käsitys, että on kamala riski antaa taloa vuokralle, koska vuokralaiset ovat järjestään sosiaalipummeja, jotka hajottavat koko talon. Joo, varmasti niitä hulluja vuokralaisia on, ja sellaiset yksittäistapauksetkin pääsevät matalalla kynnyksellä lehtiin. Uskoisin kuitenkin, että pahimmat päihderiippuvaiset tahtovat asua jossakin taajamassa, jossa lähin pubi on fillarimatkan päässä ja missä koko juopporemmin on helppo kokoontua. Toinen juttu on se, että jos vaihtoehtona on pitää taloa kylmillään, jolloin se homehtuu pystyyn, niin onko huonompi vaihtoehto vuokrata se jollekulle? Ymmärrän, ettei luksuskotia anneta vuokralle helposti, mutta jos kyse on mummonmökistä, jota on viimeksi remontoitu 1970-luvulla, niin onko väliä, jos sinne tulisi vuokralainen, joka vähän kuluttaisi entisestäänkin kuluneita pintoja?

Jaa, minä taas osin tajuan. Häätäminen on hidasta ja remppaaminen kallista, ihan ilman mitään huumeheikkejä tulee ns luonnollista kulumista, jonka korjaaminen maksaa. Tyyliin koirankynnet raapivat lattiat ja vuokralainen pesee jääkaapin hankaavalla pesuaineella tai antaa uunin pinttyä, seinät on täynnä reikiä taulukoukuista jne.

Jälkikäteen on turha korvauksia vaatia, prosessi on kallis ja lopputulos voi olla että vuokralainen onkin maksukyvytön. Toki peruslämmöt pitää olla tyhjässäkin talossa, mutta jo yksi lattiaremppa vie kaiken vuokratulon usealta vuodelta. Plus sitten voi käydä niin, että vuokralaiselle tulee jotakin isompaa mt-ongelmaa, ja sitten mökki onkin purkukuntoinen ja jätteitä täynnä. Jos omistaja on iäkäs eikä pysty tekemään mitään itse, reppaaminen on tosi kallista. Noi 70-luvun talot on itsessään pommeja mikäli rempat on laiminlyöty, kuka kunnollinen haluaa asua talossa jossa katto vuotaa, home haisee, ikkunoista vetää ja pinnat on ihan hirveät...

Maalla talot on niin halpoja, että kaikki asiansa hoitavat pystyvät ostamaan oman sellaisen. Jolloin ne vuokralaiset väkisin keskimäärin rajautuu sinne ongelmaporukan puolelle, eikä kaikki halua ottaa riskiä. Ja monet talot omistaa riitainen perikunta, taas menee vaikeaksi.

Hyvä jos tämän suosio kasvaa ja saataisiin ihmisiä lisää takaisin haja-asutusalueelle, aina sattuu sydämeen nähdä upeita vanhoja taloja upeilla isoilla tonteilla, mutta talojen on annettu jäädä tyhjilleen ja lahota pystyyn. Siitä jää kuitenkin pelkkä tontti ja isot purkukustannukset käteen, jos antaa seistä liian kauan siinä pelossa että vuokraaja ei pidäkään huolta. Toivottavasti mulla on joku päivä varaa ostaa oma torppa, mutta jos ei ole niin ehdottomasti vuokraan järjellisiltä ihmisiltä jonkun pienen ihanan paikan ja tietenkin pidän siitä hyvää huolta koska muutan sinne pitkäaikaisesti.

Musta se on ihan jees etteivät kaikki halua sitä tuliterää kivitaloa Westendistä.

Mä ostin 50-luvun talon ja tilan kaksi vuotta sitten ja sain lainan ihan helposti. Tosin en ole sinkkunainen, mutta yksin ostin ja itselleni. Miestä ei vois vähempää kiinnostaa!

Pikku hiljaa ihmiset löytävät tuonne. Joka kerta katsoessani on tullut uusia kohteita, hyvä niin!

Olen tässä vuosia seurannut yhden talon ränsistymistä. Se on ihan vinossa jo. On kyllä ihan OK-talo alueella kaupungissa,mutta tänä keväänä tai alkuvuodesta huomasin että pihaan on tullut kottikärryt ja muuta tavaraa ja näin ihmisiäkin pihalla. Jee, joku on ottanut sen projektikseen. En tiedä ovatko ostaneet vai ovatko perikuntaa. Talo on iso ja tontti on iso, ollakseen kaupunkialueella. Hgissä siihen rakennettais varmaan kaksi paritaloa ainakin.

Mä luulen että jos ikinä pääsen maalle asumaan niin se on vuokrauksen kautta. En usko että omaa pystyn ikinä hankkimaan.

Jos tulisi joskus tarve muuttaa pois meidän talosta, niin tämmöinen vuokraamisvaihtoehto voisi oikeasti olla hyväkin juttu. Meillä päin syrjäkyliltä talon myyminen on vaikea ja pitkä prosessi, nytkin olen seuraillut yhtä taloa joka on ollut myynnissä jo toista vuotta. Hintapyyntö siinä on tosin melko kova talon ikään, sijaintiin ja kuntoon nähden, mutta jos myyjällä ei ole kiire myydä niin mikäs siinä. Vuokralaisia siihenkin taloon voisi kyllä helposti löytyä. Vuokralaisellekin asetelma voisi olla jopa viisaampi siinä mielessä, että ei tarvitsisi ottaa sitä riskiä että oma talo jäisi joskus tulevaisuudessa riippakiveksi, jos siitä haluaisikin luopua mutta kukaan ei osta.

^ Juu en missään tapauksessa, mutta tässä ketjussa saa aloittajan mukaan keskustella muutenkin maalla asumisesta . Se ei vain ole omalla kohdalla missään muodossa itselle sopiva vaihtoehto.

Mutta Avokaado, et varmaan halua sitten omakotitaloon ylipäätään? Eihän tämä palvelu sellaisille olekaan.

Ei kuuna kullan valkeana tulisi itselle mieleen, että lähtisin vuokralle omakotitaloon. En edes vuokraisi kesämökkiä viikoksi. Ei olisi mun juttu, eikä olisi ollut edes nuorempana. Olen "kivikylän" kasvatti ja sellaisena haluan pysyäkin. Onneksi on vaihtoehtoja.