Lemmikit

Sukupuoli on housussa ja mielipuoli päässä.
99. jotain % totuus.

Areenasta näkee myös tuon LT:n dokkarin aiheesta: https://areena.yle.fi/1-2728292
Theroux ja translapset

Jännä miten eri tavalla koemme, minusta sukupuoli on jotakin joka selkeästi ja kiistattomasti on, kuten vaikka varpaankynsi. Mutta kuten varpaankynsikään, se ei määrittele minua eikä vaikuta siihen, millaista elämää elän (poislukien toki se ihan fyysinen lisääntyminen missä se jälleen on itsestäänselvyys, mutta ne ajat minulta on ohi jo).

Jos hormooneista puhutaan, pitää muistaa että myös naisilla on luonnostaan testoa ja myös miehillä estrogeenia, eli nämä on vähän veteen piirrettyjä viivoja, jos pelkkien hormoonien kautta ajattelee.

Sukupuoli on kaikkein suurin minua ja elämääni määrittävä ominaisuus heti lajin jälkeen. Nuorena ajattelin, että sukupuoli minussa on se pippeli/siittiöt ja muuten olen neutraali ihminen, joka nähdään ihmisenä. Ajattelin niin, koska en tiennyt sukupuolesta muuta. Nykyään pitäisi vetää aika paljon aineita, että päästäisin suustani moisen väitteen.

Hormonit ovat jo kohdussa muovanneet aivojeni tietyistä osista erilaiset kuin normaalisti kehittyneillä naisilla. Tämä on normaali kehityksen osa nisäkkäillä. Sen tarkoitus on muovata sukupuolikäyttäytymistä kuten seksuaalisuutta ja käytöksen maskuliinisuutta/feminiinisyyttä. Tämä kehitys ei mene aina tavallisesti ja se on yksi syy, miksi ihmisillä esiintyy kaikenlaisia variaatioita sukupuolista.

Sukupuoleni on vaikuttanut jokaiseen ihmissuhteeseeni. En ole vanhemmilleni sama asia kuin tytär, en puolisolleni sama asia kuin vaimo enkä ystävilleni sama asia kuin nainen. Hormonit ovat muuttaneet kehoni miltei jokaista piirrettä äänestä kasvoihin, käsiin, luustoon ja vartalon muotoihin. Nämä ovat vaikuttaneet siihen miten itse koen maailman, kuten vaikka täyspakkauksen kantamisen selässäni tai arvoihini, kuten siihen kuinka suurena ongelmana koen aborttioikeuden puutteen, joka ei kosketa minua. Vartaloni vaikuttaa suoraan myös siihen miten minua kohdellaan. Olen pimeällä kadulla ahdistavampi kohdattava kuin nainen, koska olen isompi ja potentiaalinen raiskaaja. Se määrittää, millaista seksiä kanssani halutaan, ketkä sitä haluavat ja mistä piirteistä minussa viehätytään. Jos olisin nainen, nämä ja monta muuta asiaa olisi väistämättä toisin.

Sukupuolihormonit ovat yhteydessä aivoihin ja sinne muovattuun järjestelmään koko elämän ajan. Testosteroni lisää seksuaalista halua, itsevarmuutta ja aggressiivisuutta. Korkea estrogeenitaso on yhteydessä suurempaan haluun saada lapsia ja korkea testosteronitaso vähäisempään haluun saada lapsia. Nämä selittävät paljon miesten ja naisten välisiä eroja sekä sukupuolten sisäisiä eroja. Testosteronin vaikutukset olivat itseeni murrosiässä tyypillisiä. Viha ja seksuaalinen halu korostuivat ja kaikki muut tunteet latistuivat. On paljon asioita, joita naiset olettavat minun ymmärtävän, mutta joita en miehenä ymmärrä. Mielialavaihtelut, itkeskely ja liikuttuminen pienistä asioista, jatkuva tarve puhua tunteistaan, epävarmuus ja vatvominen jonkun työasian suhteen, väkivallan näkeminen asiana johon vain mielisairas kykenee tai niin kova halu saada lapsi, että on vapaaehtoisesti raskaana. Ei minulla ole tällaisia tunteita. Hormonien vaikutukset persoonaan on todettu nykyään myös sukupuoltaan korjaavilla, jotka käyttävät hormonikorvaushoitoa. Tämä on viimeinen naula arkkuun feministien näkemykselle miesten ja naisten vain kasvatuksellisista eroista.

Sukupuoli-identiteettini on vahvasti mies. Olen aina ollut seksuaalifantasioissani mies. Ihmisellä on päässään ideaaliminä, jolta hän tahtoo näyttää ja minulla se on kaikin puolin miehen näköinen. Samaistun (maskuliinisiin) miehiin ja minun on yleensä helpompi ymmärtää heitä kuin naisia. Minulle ei todellakaan ole ihan sama, mitä sukupuolta olen. Naisvartalo on naisellinen, estrogeenin muovaama synnyttäjän vartalo, enkä minä tee sen ominaisuuksilla mitään. Pahinta minulle olisi, että ei voi penetroida muita. Jos olisin syntynyt tämän mieleni kanssa naisvartaloon (mahdollista mutta hyvin epätodennäköistä) olisin ehdottomasti korjannut sukupuoltani mieheksi.

Miehuus on minussa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tosiasia. Se on todella iso osa minua ja elämääni. Olen testosteronin luomus päästä varpaisiin. En mikään mieleltäni neutraali ihminen, johon ympäröivä maailma suhtautuu ihmisenä ja jonka sukupuolen voi tiiviistää siihen, että minulla on penis. Se asia, jota koulussa eniten painotettiin eli siittiöt ovat minulle lapsettomana sukupuolessani elämäni kannalta kaikkein vähäpätöisin ominaisuus. Olisin elänyt ihan samanlaisen elämän miehenä ilman niitäkin.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009360459.html
Helsingin seudun koulujen terveyden­hoitajat kertovat: Yhä useampi nuori pohtii omaa suku­puoltaan

Otanta on toki pieni mutta jotain edes?

^Olipa hyvän mielen tarina, erityistäppi työnantajalle asiaan paneutumisesta!

Se "sterilointipakko" on tainnut tähän asti olla ihan turha lain pykälä, kun ketään transihmistä ei ole taidettu varsinaisesti tästä syystä steriloida. Hormonihoidot ovat käytännössä hoitaneet asian (tosin jotkut transmiehet ovat lopettaneet hormonien ottamisen joksikin aikaa ja tulleet sitten raskaiksi ja synnyttäneet).

Mea kirjoitti:
Mutta aiheeseen, ei minustakaan transnainen ole nainen, vaan transnainen. Enkä todellakaan menisi treffeille transmiehen kanssa, koska olen liian hetero. Mutta muuten olen sitä mieltä että jos _aikuista_ ahdistaa omassa sukupuolessa, niin kyllä itseään saa leikellä ja vaihtaa papereita, jos haluaa, mikäs siinä. Nythän poistuu se lisääntymiskyvyttömyysvaatimus, minulle se ja sama mutta ihmettelen vain että jos nainen tuntee olevansa mies niin miten se voi sitten kuitenkin haluta synnyttää lapsen, eikö se ole aika perinaisellista? Mutta tosiaan lapset ja teinit pitäisi ehdottomasti jättää tämän ulkopuolelle.

Tuota minäkin olen eniten ihmetellyt. Raskaus ja synnytys on aina riski. Tuli mieleen yksi lesbo stand-up koomikko joka oli puolisonsa kanssa hankkimassa lasta, mutta ei ollut lapsen biologinen äiti ja häneltä oli kysytty, että miten ihmeessä hän ei sitä halunnut? Vastaus "because I'm not stupid". Jos oman lapsen saa ilman raskautta ja synnytystä niin miksei.
Sterilointi pakon poistuminen on kuitenkin mielestäni hyvä asia, ihan turhaa. ja erityisesti siksi koska varsinkin naiset eivät halutessaankaan saa sterilointia helposti, jostain kohdun poistosta puhumattakaan vaikka olis hirveet menkat ja muita vaivoja vain kohdun vuoksi.

Mietin myös että mitä ongemia voi tulla tiettyjen sukupuolisidonnaisten tautien takia. Voiko transnainen kuolla eturauhassyöpään, koska lääkäri ei tajua sitä tutkia, koska nainen. Entä transmies naisten tauteihin.

Trans-ihmisistä ei taida olla paljonkaan tietoa niistä maista missä lähes kaikki, varsinkin naisilta, on kiellettyä. Ei taida olla hinkua naiseksi tai esittää feminiiniä jossain afganistanissa nykyään. Mietin että ovatko länsimaiset naiset jo saavuttaneet sellaisen vapauden ja elämän tason, että miehet lähes kadehtivat sitä. Että nyt kun olemme tässä feminiininen mies voi kokea elämän naisena paremmaksi, nyt varsinkin kun siitä tulee pelkkä ilmoitus asia. Ei ole venäjällä miehillä hinkua olla nainen tai edes homo mies, siellä saa turpiinsa tai tulee tapetuksi. Ja miten paljosta naiset olisivatkaan säästyneet jos olisivat voineet esittää miestä aina tarpeen tullen.
En aliarvioisi nuorten miesten typeryyttä siinä että keksivät ilmottautua naiseksi päästäkseen lähemmäs naisia. Johan englannissa tai skotlannissa oli tapaus trans"naisesta" joka oli tuomittu monista raiskauksista ja ongelma oli ettei sellaista tietenkään voi laittaa naisten vankilaan. Hänet siirrettiinkin miesten puolelle.
Mietin myös näitä jotka ovat käyneet muutoksen läpi vasta keski-ikäisenä tai vanhempana. Ovat aikoinaan perustaneet hetoronormatiivisesti perheen ja eläneet ihan hyvää elämää ja sitten vasta myöhemmin lähteneet korjaamaan sukupuoltaan. Mietin sitä yhtä amerikalaista urheilijaa en muista ikinä nimeä (jotain sukua kardashianeille). Eli transtaustaiset voivat hyvin elää hyvää elämää pitkään ilman hoitoja. Kaikki on kiinni elämän tasapainosta.

Itsensä kokemisestahan tässä onkin kysymys. Se on sitten veteenpiirrettyä viivaa milloin se oma kokemus on mt-häiriö ja milloin ei, ja siihen vaikuttaa myös se mihin maailmanaikaan tällainen kokemus on.

2019 artikkelissa joitain lukuja: https://yle.fi/a/3-10707095
-Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimukset avautuivat alaikäisille vuonna 2011.
-Tutkimuksiin on koko maassa mennyt noin 750 alaikäistä vuodesta 2011 alkaen. Näistä lähes 200 nuorelle on aloitettu hormonihoito. Hormonihoitojen alkaessa osa on ollut alle 18-vuotiaita ja osa täysi-ikäisiä.
-Kaltiala-Heinon mukaan on esitetty, että 1,3 prosenttia aikuisväestöstä kokee identiteetikseen transgender eli muuta kuin oman biologisen sukupuolensa mukainen identiteetti.
(missä on esitetty? Maa, tutkimus...?)

Suomessa on siis noin monta aikuista: https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk ... storakenne

Noh, antaa jotain osviittaa joskin luvut jo nyt vanhentuneita joiltain osin.

Tosiaan huomasin itsekin hankalaksi keksiä esimerkkejä jotka kuvaisivat sitä, miten ja miksi ihmiset suhtautuvat miehiin ja naisiin eri tavalla.

Minä oikeasti kannatan sitä, että transsukupuoliset saavat hoitoja, mutta silti haluan tehdä sen hankalaksi ihan vain varmistaakseni että tosiaan on kyseessä aito transsukupuolinen. JOS näin ei ole, niin lopputulos on todennäköisesti tragedia. Ja juu... ihmisellä on vastuu teoistaan ja siitä mitä antaa itselleen tehdä, mutta jos lapsella ei ole oikeutta ajaa autoa tai ostaa olutta, mutta hän kuitenkin voi tehdä peruuttamattomia muutoksia keholleen niin... Sitten on vielä sekin, että aidosti transsukupuolinen (usein jo varhaislapsuudesta alkaen oireillut) ei saa hoitoja jo murrosiässä voi olla lopputuloksena alle 160cm pitkä siro mies tai liki 2m pitkä ladonoven mallinen nainen, eli hankalaa.

Mitä tulee sukupuolirooleihin, niin tuo Yönsupi kirjoitti hyvin:
"On olemassa enää oikeastaan yksi asia, jota esimerkiksi nainen ei voi sukupuolensa vuoksi missään todellisuudessa olla. Mikä se voisi olla?
Se asia on mies, tai laajemmin ei-nainen. Vaikka hän olisi millainen nainen ja eläisi millaisessa roolissa, hän on silti aina sosiaalisesti nainen. Se on seurausta hänen vartalostaan, ei liian tiukoista sukupuolirooleista. Tämä on asia, jota useat feministit ja monet muutkaan ihmiset eivät ole enää pitkään aikaan kyenneet ymmärtämään. "
En enää linkkaa blogiin mutta oikeasti suosittelen lukemaan. Itse ainakin sain paljon ajattelemisen aihetta noista teksteistä.

Kyllähän vastustajissa on yleisellä tasolla ihmisiä jotka vastustavat erilaisuutta Eikä sen takia, että tukeutuisivat esim. tutkittuun tietoon.
Miten sitten seulotaan ns. selvät (kuten Jade) niistä musta tuntuu tässä kuussa tältä? En tiedä. En myöskään tiedä tarkkoja numeraalisia määriä heistä jotka aidosti joutuvat vuodesta toiseen olemaan jotain muuta mitä ovat ja heistä jotka ovat jossain vaiheessa jotain mieltä. Siksi prosessiin tarvitaan moniammatillisuutta ja tutkimuksia.

Kysehän tämän vastustamisessa ei ole ollut se että kiistettäisiin tutkittua tietoa, vaan siitä että tälläkin hetkellä nuorisopsykalla makaa osastoilla tyttöjä jotka haluaisivat olla poikia, ja se on kuin onkin mielenterveyskysymys, eli vaikka lääketieteellinen sekin, niin ei kuitenkaan mikään fyysinen pakko jota esiintyy kaikkialla luonnossa.
En tiedä onko vielä valmistunut, mutta kohtapuoliin ainakin tulee olemaan ihan tutkittua tietoa siitä miten tämä sukupuolien vaihtamismahddollisuuksista isoon ääneen puhuminen on vaikuttanut heidän päätöksiinsä.

No kuukautiskivuista en varmaan alkaisi kysellä miehiltä, ihan kuten en kysyisi koirankoulutusvinkkejä joltain, jolla ei ole koskaan ollut koiraa. Renkaidenvaihtohommien suhteen en tekisi minkäänlaisia olettamuksia sukupuolen perusteella. Olen kasvanut siihen todellisuuteen, jossa äiti hoiti renkaidenvaihdot + muut autonrassailut sekä muutkin "miesten työt", olen itse miesvaltaisella alalla, ja en kykene kaivamallakaan saamaan itsestäni esiin minkäänlaista sukupuolierotteluajatusta töiden, harrastusten jne. suhteen. En myöskään kykene ajattelemaan ystäviäni potentiaalisina parittelukumppaneina sukupuolesta riippumatta, minulle kaverit on seksuaalisesta näkökulmasta samalla viivalla kuin sukulaiset. Siksi koenkin jotenkin tosi loukkaavana ja suorastaan luottamuksen pettämisenä, jos joku miespuolinen kaveri rupeaa ehdottelemaan tai tunnustaa olevansa ihastunut. Ja tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen, että entäs biseksuaalit, he eivät kai sitten voi olla kenenkään kavereita, kun kaikki on vaan potentiaalisia parittelukumppaneita. No se on myönnettävä, että tosiaan tuossa baariesimerkissä minäkin olen tämän ympäröivän yhteiskunnan syöttämän sukupuolikäsityksen orja, eli kehtaan mennä huomattavasti helpommin juttelemaan vieraille miehille kuin naisille, koska oletusarvo on, että miehet keskimäärin suhtautuvat rennommin vieraaseen höpöttäjään kuin naiset. Mikä on ihan tyhmä ja rajoittunut ajatus, varsinkin kun mun mielestä olis kivaa löytää uusia naiskavereita.

TlGER kirjoitti: Muakin inhotti varsinkin nuorempana se, että vaikka olin kuin äijämäinen tyttö tahansa, niin en koskaan ollut täysin tasavertainen jätkäporukoissa. On kyllä tosi kieroutunutta, jos siihen ainoa toimiva ratkaisu olisi sukupuolen vaihtaminen.

Sinua Tiger ei kohdeltu samoin kuin miehiä, koska et ollut mies. Hyvin isolla todennäköisyydellä et itsekään kohtele ihmisiä täysin samalla tavalla riippumatta sukupuolesta. Jos pihallesi riehumaan tulee henkilö, et luultavasti suhtaudu täysin samoin riippumatta siitä onko hän 150cm ja 50kg vai kenties 195cm ja 100kg henkilö. (kumman noista kahdesta sinä muuten olettaisit mieheksi ja kumman naiseksi? Luultavasti ei tarvitse pitkään pohtia, vaan oikeastaan teit oletuksen heti suoraan? ) Sinä täysin luontevasti teet ihmisen ulkonäön perusteella päätelmän hänen sukupuolestaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä et puhu miehille samoista asioista kuin naisille, vai lähtisitkö oletusarvoisesti kysymään mieheksi olettamaltasi henkilöltä vinkkejä hankaliin kuukautiskipuihin, tai vastaavasti oletetulta naiselta josko tämä pystyisi auttamaan renkaanvaihdossa? Varsinkin siis jos paikalla olisi molempia sukupuolia joilta näitä asioita voi kysyä ja et sattuisi tietämään että kyseinen mies on esim. lääkäri ja nainen autoharrastaja?

Hyvin isolla todennäköisyydellä melkoisen suuri osa noiden mainitsemiesi jätkäporukoiden miehistä oli kiinnostunut seksuaalisesti nimenomaan naisista joten pohjimmiltaan sinä olit heille yksi potentiaalinen seurustelu / parittelukumppani toisin kuin ne porukan miespuoliset henkilöt. Et sinäkään todennäköisesti mene juttelemaan baarissa kauniille naiselle samoin kuin komealle miehelle, vaikka haluaisitkin tutustua molempiin paremmin. Käytit tosiaan termiä "äijämäinen tyttö" eli miellät itsekin itsesi tytöksi, et pojaksi. Nainen voi olla maskuliininen ja mies feminiininen, mutta vain suhteessa sukupuolensa keskivertoedustajaan. Kun nyt kerran eläinpalstalla ollaan niin... Chihuahua voi olla iso... siis rotunsa edustajaksi, mutta se on silti huomattavasti pienikokoisempi kuin selkeästi rotunsa keskiarvoa pienempi saksanpaimenkoira.

"Sosiaalinen sukupuoli on pysyvämpi kuin sukupuolirooli. Sukupuoliroolit ovat muuttuneet ja vaihdelleet ajan saatossa ainakin jonkin verran kulttuureittain, mutta käytännössä jokaisessa kulttuurissa on ollut naissukupuoli ja miessukupuoli. Ja ne ovat olleet aina kaksi eri asiaa melko samankaltaisella tavalla, koska se mitä ne ovat sosiaalisesti pohjautuu pääasiassa biologiaan."
Lainaus on tuolta.
https://yonsupi.blogspot.com/2018/10/su ... i-tee.html

Minä olen luullut, että transsukupuolisuuden lääketieteellinen määritelmä on ihmisesta itsestään lähtöisin oleva ristiriita tai epäselvyys. Siksi muiden mielipiteillä ei pitäisi olla vaikutusta siinä kohti kun pohditaan lääketiedettä: Länsimaissa transsukupuolisuus on aiemmin luokiteltu mielenterveyden häiriöksi samaan tapaan kuin homoseksuaalisuuskin. Tieteellisen tiedon lisääntyminen on muuttanut käsityksiä, ja transsukupuolisuutta pidetään osana normaalia luonnon ja ihmisen monimuotoisuutta.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01195

On ihan selvä, että meillä jokaisella on mielipiteitä asiasta jos toisesta, ihmisistä jne. Mutta niiden avulla esim. törkeääkin henkilöön kohdistuvaa haukkumista vaikka netissä ei tulisi hyväksyä. Tai sen nimittelyn tai suoranaisen vihan ei tulisi ohjata lääketiedettä, tutkittua tietoa.

Päivällä tehty lakimuutos pitää erillään lääketieteen, hyvä niin. Tosin netti näkyy kilahtaneen ja kaikki odottavat vain reiskoja ja artseja (nimet keksitty) naisten saunaan istumaan
Ja Päivikin on surullinen.

Tuo Jaden tarina oli mielenkiintoinen, kaikkine kasvuvouhotuksineen: https://areena.yle.fi/1-64199170
Otin sen tähän kun Jadesta ja mm. äidistään on jo ketjussa sivulla 1.
Jade puhuu sarjassa mm. saamastaan kohtelusta ja onhan se ihan sairasta ollut joskus. Myös lehtijutuissa on mainintaa näistä aikuisista jotka viestejä lähetelleet.

Owl kirjoitti:Vaikka henkilö kuinka pukeutuisi farkkuihin ja flanellipaitaan, pitäisi hiuksensa lyhyenä ja kertoisi nimekseen Kalle, niin pääsääntöisesti naisen keholla varustettua henkilöä ei koskaan oleteta mieheksi ja kohdella samoin kuin sitä naapurin Jaskaa.

Eihän tuossa ole ongelmana ko. henkilön väärä sukupuoli, vaan ihmisten asenne, joka on mitä on kulttuurillisista syistä. Muakin inhotti varsinkin nuorempana se, että vaikka olin kuin äijämäinen tyttö tahansa, niin en koskaan ollut täysin tasavertainen jätkäporukoissa. On kyllä tosi kieroutunutta, jos siihen ainoa toimiva ratkaisu olisi sukupuolen vaihtaminen.

Kissimyyr6 kirjoitti:Pettyäkseni suuresti, koska leikelty nainen ei minusta edelleenkään ole mies, vaan se leikelty nainen. Sukupuolta voi minusta korjata lähinnä tapauksissa joissa on molemman sukupuolen vehkeitä kehossa jo valmiina. Tämä taitaa osan mielestä jo olla suunilleen vihapuhetta, minusta se on vain mielipide.

Niinpä, tuo on sellainen juttu että tuota mieltä nykyään ei vain saa olla. Sellaisia kiellettyjä mielipiteitä on nykyään itse asiassa tosi paljon ja loukkaantuminen on päivän sana. Tuli heti mieleen lukemani kulttuuriuutinen, jossa tosissaan väitettiin että oopperassa lavasteena ollut kirsikkapuu on rasistista (koska se oli liian stereotyyppinen itämainen juttu, oli perustelu). Onneksi meillä on miehen kanssa täsmälleen samat näkemykset suunnilleen kaikesta ja voidaan puhua keskenämme sellaista vihapuhetta että heikompaa kuulijaa hirvittäisi.

Mutta aiheeseen, ei minustakaan transnainen ole nainen, vaan transnainen. Enkä todellakaan menisi treffeille transmiehen kanssa, koska olen liian hetero. Mutta muuten olen sitä mieltä että jos _aikuista_ ahdistaa omassa sukupuolessa, niin kyllä itseään saa leikellä ja vaihtaa papereita, jos haluaa, mikäs siinä. Nythän poistuu se lisääntymiskyvyttömyysvaatimus, minulle se ja sama mutta ihmettelen vain että jos nainen tuntee olevansa mies niin miten se voi sitten kuitenkin haluta synnyttää lapsen, eikö se ole aika perinaisellista? Mutta tosiaan lapset ja teinit pitäisi ehdottomasti jättää tämän ulkopuolelle.

Juu, homma on mennyt ihan lapasesta. Aika monelle, myös minulle, tuli teininä se vaihe ettei kipeät kuukautiset, rätit ja kasvavat tissit yhtään tuntuneet omalta jutulta. Pojat pääsi vähemmällä ja harmitti, että miksi piti syntyä tytöksi.
Jos silloin olisi joku markkinoinut ajatusta että voisin itse päättää sukupuoleni, olisin voinut haksahtaa. Pettyäkseni suuresti, koska leikelty nainen ei minusta edelleenkään ole mies, vaan se leikelty nainen. Sukupuolta voi minusta korjata lähinnä tapauksissa joissa on molemman sukupuolen vehkeitä kehossa jo valmiina. Tämä taitaa osan mielestä jo olla suunilleen vihapuhetta, minusta se on vain mielipide.

Toki sitten on niitä jotka jo ihan pienestä on kovasti miettineet ja harmitelleet sukupuoltaan. Minä en heitä oikein tajua, koska en ennen murrosikää käyttänyt lainkaan aikaa sukupuolten pohdintaan, vaattet tai harrastukset ei koskaan olleet minulle mikään sukupuolijulistus. Vaan oli ihan selvää, ettei esim. ampumaharrastukseen tai ompeluun tarvitse olla tiettyä sukupuolta. Ehkä heille on joskus ok ne leikkaukset, mutta nyt niitä markkinoidaan ihan mainstreamina ratkaisuna luonnollisiin murrosiän ahdistuksiin joita tulee kun hormonitoiminta alkaa ja keho muuttuu.

Ei tule päättymään hyvin.

Todellakin loistava artikkeli.

Juu... onhan tosiaan SETA ja Pride ja muut jutut aikanaan olleet varmasti hyvinkin tarpeellisia, mutta väkisinkin alkaa tulla mieleen että tuossakin jutussa on sama ongelma kuin esim. koiranjalostuksessa. Ei osata lopettaa ajoissa, vaan pitää jatkuvasti pyrkiä pidemmälle ja pidemmälle rippumatta siitä onko se oikeastaan enää tarpeen tai edes järkevää. Moni tuntuu unohtavan sen, että jos henkilö ei sittenkään ollut oikeasti transsukupuolinen ja hänet päästetään läpi hoitoketjusta, niin sen jälkeen hän todellakin on sitä...

Minulla on lukulistalla erään transmiehen blogi (nykyään melko harvoin päivittyvä) ja hänkin vaikuttaisi olevan melkoisen kriittinen näiden transihmisiä puolustavien toiminnan suhteen. Ei hän omien kirjoitustensa perusteella halua tulla kohdelluksi transmiehenä, ei hän ole ylpeä transsukupuolisuudestaan, ei hänen ongelmansa ollut ahtaat sukupuoliroolit. Hänen ongelmansa oli se, että naisen keholla varustettuna hän ei pystynyt muodostamaan haluamansa tyyppistä parisuhdetta tai ylipäätään elämään sellaista elämää kuin olisi halunnut. Vaikka henkilö kuinka pukeutuisi farkkuihin ja flanellipaitaan, pitäisi hiuksensa lyhyenä ja kertoisi nimekseen Kalle, niin pääsääntöisesti naisen keholla varustettua henkilöä ei koskaan oleteta mieheksi ja kohdella samoin kuin sitä naapurin Jaskaa.
https://yonsupi.blogspot.com/2018/10/su ... i-tee.html

human kirjoitti:Kunpa kuunneltaisiin tietoa ja järkeä ennemmin kuin ideologiaa: https://www.hs.fi/tiede/art-2000009348478.html

Olipa hyvä artikkeli! Tuossa oli mielestäni todella hyvin tuotu esiin sitä, että myös se että lähdetään (empatian tms. nimissä) tukemaan lapsen/nuoren ajatuksia syntymäsukupuolesta poikkeavasta sukupuoli-identiteetistä, on lapsen/nuoren ohjailua ja kehitykseen puuttumista. Ja miten alttiita nuoret oikeasti ovat ympäristön (kaverit ym.) vaikutteille! Lapset ja nuoret tarvitsevat aikaa ja rauhaa pysyvämmän identiteetin/minäkuvan muodostamiselle.

Tuntuu että SETA:lla on nykyään ihan kohtuuttomasti vaikutusvaltaa poliittisiin päättäjiin, vaikka heidän ajamansa agenda ei (ainakaan kaikilta osin) perustu tutkittuun tietoon vaan enemmän tietynlaiseen ideologiaan ja ehkä yksittäisten ihmisten henkilökohtaisiin kokemuksiin. Liian vähän tuodaan esiin tutkimustietoa, ja sitäkin, että koko ilmiö nykymuodossaan on niin uusi, ettei asiasta vielä tiedetä tarpeeksi. Esim. mitä pitkän aikavälin seurauksia on hyvin nuorena aloitetuilla hormonihoidoilla, tai sillä että vanhemmat ja lähipiiri lähtevät voimakkaasti tukemaan pienen lapsen "uutta" identiteettiä.

Kunpa kuunneltaisiin tietoa ja järkeä ennemmin kuin ideologiaa: https://www.hs.fi/tiede/art-2000009348478.html

En usko että kyseessä on perheen odotukset, vaan yleinen hämmennys mitä nykyaika ruokkii ja "hoitaa" sairautena. Ennenhän sitä vasta oltiinkin tiukkoja eikä ymmärretty mitään sukupuolilarppausta. Nykyään taas vähän joka toinen miettii mitähän sukupuolta sitä onkaan.
Jos olisi perheen tiukasta kasvatuksesta kiinni, niin tämä ongelma olisi ollut ennen muinoin paljon isompi kuin nyt.

human kirjoitti:Noista koko lapsuutensa itsensä toiseen sukupuoleen identifioituvista en sano mitään, mutta tuntuu, että esimurros- tai murrosiässä ilmaantuva sukupuolihämmennys olisi parempi katsoa rauhassa läpi. En ollut itsekään aikanaan kovin innoissani kehittyvistä rinnoista, kuukautisista jne. ja häpesin kaikkia asiaan liittyviä kommentteja. Toivoin välillä, että olisin ollut poika. Muutaman vuoden päästä oli ihan mukava olla nuori nainen. Olisi hyvä antaa lapsille ja nuorille kasvurauha. Vaikuttaako elinympäristön (viihde, media ym.) yliseksualisoituminen häiritsevästi ja paineistavasti nuorten psykofyysiseen kehitykseen? Voiko siitä aiheutua omaan sukupuoleen kohdistuva kielteinen vastareaktio?

Hyvin sanottu. Itselläni oli vähän samanlaisia tunteita kun keho alkoi muuttua. Mä mietin joskus oisko mun äiti halunnut mun olevan poika koska kasvatti mut jotenkin "ympäripyöreesti". Äitikään ei ollut hirveen naisellinen eikä tuputtanut mulle mitään mekkoja tai mitään roolia. Enkä lapsena tietty osannut halutakaan sellaisia. Kavereilla oli sitten barbeja ja poneja yms, mä en niitä itse koskaan halunnut. Ois äiti ehkä niitä mulle ostanut jos olisin kinunnut. Mut halusin aina mielummin legoja ja pehmoleluja ja pikkuautoja. Mut ihan tyttö ja nainen olen silti halunnut olla.

Onkohan sitä tutkittu että mitä tiukemmin lapsi on kasvatettu tytöksi tai pojaksi (perheen odotukset lapselle) sitä enemmän nuori sitten ahdistuu murrosiässä jos ei täytäkään vanhempien toiveita sukupuolensa puolesta. Poika ei kiinnostu urheilusta tai armeijasta/metäsätyksestä tai tyttö ei meikkaa haluaa vaikka rekkakuskiksi.

tunsin kirjoitti:Edelliseen viitaten. Tunnen henkilön joka oli syntynyt mieheksi, mutta tunsi vahvasti olevansa nainen. Perusti kuitenkin perheen ja eli isänä kunnes erosi vaimostaan, kertoi lapsille, alkoi pukeutua naiseksi. Oli masentunut, mutta tiesi että kaikki helpottaa kun hänestä tulee oikeasti nainen. Kävi prosessit, leikkaukset ja kaikki läpi ja oli onnellinen. Kauaa se ei vaan kestänyt kun huomasi että tämä ei ollutkaan unelmien täyttymys eikä ole vieläkään oikeasti ja aidosti onnellinen. Oli tosi pettynyt ja vain muutamia vuosia sukupuolenkorjauksen jälkeen teki itsemurhan.

Tiedän vastaavan tapauksen tosin ilman itsemurhaa ja perhettä. Ihan aikuinen syntyjään mies korjasi juridisen sukupuolensa ja kävi jotain hormonihoitoja myös, ainakin rinnat oli teettänyt. Eli naisena (näki kyllä heti että sukupuoli oli epäselvä) joitakin vuosia ja pyörsi sitten mielensä ja vaihtoi juridisen sukupuolensa takaisin mieheksi. Itse mielsin hänet eniten homo mieheksi, ehkä transvestiitiksi.

On todella huono asia jos tästä sukupuoliasiasta tulee pelkkä ilmoitusasia varsinkin nuorille. Kun olis hyvä että syitä käytäis läpi tarkemmin.

^Samaa mieltä
Lis. Eikä vain setämiehet, vaan myös nuoremmat, jopa alaikäiset.

Nuorten naisten kasvurauha on pelkkä vitsi, sen mitä kyselyt kertovat. Niin monta setämiestä häiriköi mm. netin kautta.

Noista koko lapsuutensa itsensä toiseen sukupuoleen identifioituvista en sano mitään, mutta tuntuu, että esimurros- tai murrosiässä ilmaantuva sukupuolihämmennys olisi parempi katsoa rauhassa läpi. En ollut itsekään aikanaan kovin innoissani kehittyvistä rinnoista, kuukautisista jne. ja häpesin kaikkia asiaan liittyviä kommentteja. Toivoin välillä, että olisin ollut poika. Muutaman vuoden päästä oli ihan mukava olla nuori nainen. Olisi hyvä antaa lapsille ja nuorille kasvurauha. Vaikuttaako elinympäristön (viihde, media ym.) yliseksualisoituminen häiritsevästi ja paineistavasti nuorten psykofyysiseen kehitykseen? Voiko siitä aiheutua omaan sukupuoleen kohdistuva kielteinen vastareaktio?

On super ymmärrettävää ja odotuksen mukaista että ihmistä ahdistaa sukupuoliroolit, se kuuluu ihmisen asiaan, jokaisen jossain vaiheessa. Ei ole yksi tai kaksi ystävää, esimerkki, jotka ovat sanoneet kahden kesken, haluan olla taas minä/nimi en äiti haluan olla minä. Ihminen voi hukata itsensä täysin tykkänään sukupuolirooleihin eikä kestä sitä. Se lienee keskeisellä sijalla esim. avioerojen mittaan ja määrään.