Kirjoittaja aunet » 27.01.2023 18:15
Samoja mietteitä kuin edellisilläkin, autolla Norjaan. Siitä on kauan kuin viimeksi siellä muutaman kerran kävin, jos ei koiranäyttelyreissuja lasketa. Vuonoille kätevästi Vaasasta lautalla ja Ruotsin läpi, Pohjois-Norjaan sitten Kilpisjärven kautta. Tankatkaa auto Suomessa ja Ruotsissa piripintaan, on meinaan hintavaa Norjassa, en kyllä tiedä nykyhintoja, voivat olla halvempiakin kuin Suomessa.
Reissattiin ihan tavallisella isohkolla pakettiautolla, kesäaikaan onnistuu ihan hyvin. Mökkejä löytyy sitten matkan varrella jos tarvii. Ja leirintäalueilla on suihku/sauna/pyykkimahdollisuuksia pilvin pimein, niitä voi katsella etukäteen tietty. Ei ollut etukäteisvarauksia meillä, kun oltiin periaatteella "pysähdytään kun huvittaa", mutta aina saatiin palvelua. Autokin kesti hyvin, ainoa mikä hämmensi pohjoisessa, oli korkeuserot. Niihin turtuu ihan oikeasti ja kohta ei enää tiedä ajaako ylä- vai alamäkeä vai tasamaata. Joka on sen kokenut tietää tunteen. Ohje siellä onkin, että älä jarruta alamäessä muutoin kuin moottorilla, muuten olet kohta ilman jarruja. Ja jotkut vuoristotiet olivat kyllä melekosen huikeita, tuntui kuin ratti olisi lakritsia. Ei muuta kuin kieli keskelle suuta ja huipulla oli hieno olla pilvien yläpuolella, ihan absurdi tunne.
Aivan ihana maa, kannattanee valkata vuono- tai Pohjois-Norja reissu erikseen, jos ei sitten varaa tarpeeksi pitkää lomaa. Ja kesällä ei tarvii pelätä itikoita tai sääskiä, niitä ei siellä kerta kaikkiaan ole. Aikoinaan pohjoiseen mennessä oltiin vielä Suomen puolella, ja mulle tuli pissihätä. Pysähdyttiin tien levikkeelle ja minä pusikkoon. Ei jumankauta siitä siinä pommituksessa mitään tullut, äkkiä housut jalkaan, takaisin autoon ja sanoin että kusasen sitten Norjassa. Ja kuinka ollakaan (kuten joku aiemmin totesi) rajan ylitettyä maisema muuttui täysin ja minäkin pääsin pissille. Ei itikan itikkaa koko reissulla, ja Lapin kulkijat tietää että se on yhtä tuskaa tiettyyn aikaan.
Ihmiset ystävällisiä ja apua sai aina kun tarvitsi. Englannilla kommunikoin kun eipä siitä norskin kielestä selvää saanut. Lähtisin kyllä koska vaan, kuten sanottu eri reissut vuonoille ja pohjoiseen. Ehkä viikon verran molempiin minimissään.
Samoja mietteitä kuin edellisilläkin, autolla Norjaan. Siitä on kauan kuin viimeksi siellä muutaman kerran kävin, jos ei koiranäyttelyreissuja lasketa. Vuonoille kätevästi Vaasasta lautalla ja Ruotsin läpi, Pohjois-Norjaan sitten Kilpisjärven kautta. Tankatkaa auto Suomessa ja Ruotsissa piripintaan, on meinaan hintavaa Norjassa, en kyllä tiedä nykyhintoja, voivat olla halvempiakin kuin Suomessa.
Reissattiin ihan tavallisella isohkolla pakettiautolla, kesäaikaan onnistuu ihan hyvin. Mökkejä löytyy sitten matkan varrella jos tarvii. Ja leirintäalueilla on suihku/sauna/pyykkimahdollisuuksia pilvin pimein, niitä voi katsella etukäteen tietty. Ei ollut etukäteisvarauksia meillä, kun oltiin periaatteella "pysähdytään kun huvittaa", mutta aina saatiin palvelua. Autokin kesti hyvin, ainoa mikä hämmensi pohjoisessa, oli korkeuserot. Niihin turtuu ihan oikeasti ja kohta ei enää tiedä ajaako ylä- vai alamäkeä vai tasamaata. Joka on sen kokenut tietää tunteen. Ohje siellä onkin, että älä jarruta alamäessä muutoin kuin moottorilla, muuten olet kohta ilman jarruja. Ja jotkut vuoristotiet olivat kyllä melekosen huikeita, tuntui kuin ratti olisi lakritsia. Ei muuta kuin kieli keskelle suuta ja huipulla oli hieno olla pilvien yläpuolella, ihan absurdi tunne.
Aivan ihana maa, kannattanee valkata vuono- tai Pohjois-Norja reissu erikseen, jos ei sitten varaa tarpeeksi pitkää lomaa. Ja kesällä ei tarvii pelätä itikoita tai sääskiä, niitä ei siellä kerta kaikkiaan ole. Aikoinaan pohjoiseen mennessä oltiin vielä Suomen puolella, ja mulle tuli pissihätä. Pysähdyttiin tien levikkeelle ja minä pusikkoon. Ei jumankauta siitä siinä pommituksessa mitään tullut, äkkiä housut jalkaan, takaisin autoon ja sanoin että kusasen sitten Norjassa. Ja kuinka ollakaan (kuten joku aiemmin totesi) rajan ylitettyä maisema muuttui täysin ja minäkin pääsin pissille. Ei itikan itikkaa koko reissulla, ja Lapin kulkijat tietää että se on yhtä tuskaa tiettyyn aikaan.
Ihmiset ystävällisiä ja apua sai aina kun tarvitsi. Englannilla kommunikoin kun eipä siitä norskin kielestä selvää saanut. Lähtisin kyllä koska vaan, kuten sanottu eri reissut vuonoille ja pohjoiseen. Ehkä viikon verran molempiin minimissään.